Elinkeinoelämän etujärjestöt ovat tänä vuonna ja viime vuonna saaneet ahkeroida skenaariotöiden parissa. Mihin ala on oikein menossa, ja miten tuotantoa ja toimitusketjuja pitäisi kehittää tässä hullussa maailmassa.
Elinkeinoelämän keskusliitto laati kolme erilaista skenaariota tulevaisuuden mahdollisista kehityskuluista pian Venäjän alettua hyökkäyssotansa.
Myös Teknologiateollisuus teki kevään aikana analyysin siitä miten sota vaikuttaa suomalaisten teknologiayritysten toimintaympäristöön. Analyysia päivitettiin syyskuussa.
Perusteltuja, tuoreita näkemyksiä tilanteesta on siis tarjolla tueksi yritysten omien strategioiden laadintaan. Niihin kannattaa perehtyä. Selvitykset eivät nostaneet esiin pelkkiä uhkia. Jyrkät muutokset kysynnässä ja tarjonnassa avaavat lähes aina myös uusia mahdollisuuksia kasvattaa yritystoimintaa.
Jo koronapandemia nosti esiin vähemmän käytetyn termin resilienssi. Se tarkoittaa kriisinkestävyyttä, kykyä takaiskujen jälkeen kerätä itsensä ja löytää uudelleen toimintatarmo ja usko tavoitteiden saavuttamiseen.
Termi taitaa varsinaisesti liittyä psykologiaan, psyykkiseen palautumiskykyyn, mutta eikö se sovikin hyvin myös materiaaliseen varautumiseen. Tärkeitä asioita ei pidä jättää yhden kortin varaan, varsinkaan, jos autoritäärinen hallitsija pitää korttipakkaa itsellään.
Venäjä ja sen vähälukuiset liittolaiset näyttivät jo pelinsä. Mutta minkälaisia riskejä liittyy tulevina vuosina Kiina-riippuvuuksiin, joita monilla koneenrakentajilla ja elektroniikka-alan yrityksillä on tällä hetkellä yli suosituksien.
Kyky rakentaa uusia hankinta- ja toimitusketjuja sodassa tuhoutuneiden kumppanuuksien tilalle osoittaa resilienssiä. Kyky varautua tuleviin kriiseihin hyvissä ajoin osoittaa paitsi resilienssiä myös viisautta.
Venäjänkauppaa käyneet yritykset joutuivat uuteen tilanteeseensa tavattoman nopeasti. Ei tarvitse olla minkään tasoinen oraakkeli väittääkseen, että lukemattomissa eurooppalaisissa yrityksissä – myös Suomessa – erittäin kuumeisesti selvitellään mahdollisuuksia pienentää Kiinaan liittyviä riskejä.
Toivottavasti ainakin yhtä kuumeisesti etsitään niitä mahdollisuuksia, joita toimitusketjujen uudelleenrakentaminen avaa täälläkin.
Venäjän kohdalla kysymys oli pääasiassa energiasta ja raaka-aineista. Investoinnit uusiutuvaan ja päästöttömään energiantuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen ovat kiihtyneet, mikä on jo tuonut tilauksia suomalaisille teknologiayrityksille.
Kiinan rooli maailmantalouden verkostoissa on paljon monipuolisempi ja joka mielessä korkeatasoisempi. Suomella modernina korkean teknologian ja avoimen kaupankäynnin maana on mahdollisuus reagoida nopeasti ja hyötyä merkittävästi, kun läntisen maailman yritykset varautuvat mahdollisiin maailmanpolitiikan käänteisiin.