Suomi on menossa taantumaan, ja ensi vuodelle ennustetaan nollakasvua. Koneiden ja laitteiden valmistus, koneteollisuus, on taloudessa valopilkku, jota taantuma ei vielä ole päässyt puraisemaan.
Koneteollisuus on ala, jossa hyvien ja todella hyvien välinen ero on suuri. Osa yrityksistä melkein koosta riippumatta elää ikuista matalasuhdannetta samalla kun toiset vaikuttavat surffailevan yli suhdannekuoppien niin kuin niitä ei olisikaan.
Osa erosta on harhaa, ja osa selittyy yritysten asiakastoimialojen erilaisuudella. Suurin syy menestykseen tai menestymättömyyteen löytyy kuitenkin peilistä. On niin helppoa erilaisissa tilanteissa julistaa osaamisen, investointien, tuotekehityksen ja hankintaketjujen merkitystä, ja silti unohtaa niiden pitkäjänteinen kehittäminen, koska tässä kuussa liiketulos on niin huono.
Menestyvätkin yritykset säästävät matalasuhdanteessa, mutta eivät kehityspanoksista, koska tehokkuuden, tekniikan ja työolosuhteiden kehittäminen takaa sen, että yritys on valmis, kun kysyntä taas elpyy. Jotkin kehitettävät asiat alkavat maksaa niihin sijoitettuja panoksia takaisin saman tien. Osa vaatii vuosia tuottaakseen kunnolla.
Pitkäjänteinen kehittäminen ei vaikuta yhtä houkuttavalta kuin lottovoitto. Kuka osaa sanoa mikä on tilanne puolentoista tai kolmen vuoden päästä. Parhaat yritysjohtajat kuitenkin hahmottavat asioita, joiden pitää olla silloin paremmin kuin nyt. Eivät ne ole salaisuuksia: energiatehokkuus, osaaminen, työtyytyväisyys, laaduntuottokyky. Ei mitään erityisen raflaavaa.
Onko näistä joku muita tärkeämpi. Ehkä ei, mutta jonkin vihjeen saattoi saada hän, joka äskeisillä Tampereen teknologiamessuilla kuunteli investointiaiheista paneelikeskustelua. Työstökonekauppiaiden edusmies, keskusjärjestön ekonomisti ja menestyvä yrittäjä kaikki puheenvuoroissaan nostivat esiin työolosuhteet ja osaamisen ja niiden kehitystarpeet.
Tässä uutinen, jota ei olisi halunnut kuulla: Joidenkin toimialojen positiivisesta kehityksestä huolimatta laskusuhdanne on Suomessa jo alkanut, ja talous ajautuu taantumaan hyvin pian. Näin arvioi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla.
Jos kehittämiseen ei tässä kvartaalissa ja edellisessä tuntunut riittävän paukkuja, ei niitä riitä seuraavinakaan. Kaikki tietävät miten tämä laulu jatkuu.
Toiminnan kehittäminen ei tarkoita pelkästään investointeja tuotantokoneisiin tai tuotekehitystä. Tulevina vuosina, ja nytkin, erittäin tähdellistä ja kannattavaa on huolehtia energiatehokkuudesta – kuinka sähköä hankitaan ja kulutetaan, kuinka lämpöä tuotetaan ja otetaan talteen. On aivan varmaa, että energian hinta tulee heilahtelemaan, ja kulutusta täytyy pystyä säätämään ja siirtämään otollisempaan ajankohtaan.
Tässä toinen, paljon valoisampi uutinen: Jossain vaiheessa Putinin sota Ukrainassa loppuu ja alkaa jälleenrakentaminen, jollaista ei ole nähty sitten maailmansotien. Sillä on tai voi olla olemattakin suora vaikutus suomalaisen koneteollisuuden kysyntään. Vuorenvarmasti sillä on täällä työmarkkinoihin suurempi vaikutus kuin yhdelläkään työtaistelulla. Jokainen Baltiasta, Puolasta, Balkanilta tai Afrikasta tullut työntekijä, joka ei ole juurtunut tänne, harkitsee lähtöä Ukrainaan
Ne koneenrakentajat – ja muutkin rakentajat – jotka ovat näyttäneet väelleen houkuttelevan ja totuudenmukaisen tulevaisuudenkuvan, pystyvät jatkamaan kuten ennenkin. Varsinkin, jos ovat automatisoineet kaiken, minkä automatisoida voi.