Turvalaserskanneri ja valoverhot ovat molemmat vakiintuneita ratkaisuja koneturvallisuudessa. Väärä valinta tarkoittaa joko ylimitoitettua järjestelmää tai turva-alueen valvontaa, joka ei vastaa sovelluksen todellisia vaatimuksia. Tässä artikkelissa käymme läpi kummankin tekniikan vahvuudet, rajoitukset ja sen ratkaisevan kysymyksen: milloin kumpikin kannattaa valita?
Ennen kuin vertailet laitteita, määrittele sovellus. Turvaratkaisu valitaan aina riskiarvioinnin pohjalta, eikä tuotekuvauksen perusteella. Kaksi kysymystä ohjaavat valintaa eniten: millainen on suojattava alue geometrialtaan, ja tarvitaanko kiinteä raja vai joustava turva-alue?
Valoverhot sopivat erinomaisesti tilanteisiin, joissa henkilö tai käsi ylittää selkeän, lineaarisen rajan esimerkiksi puristimen tai leikkurin eteen. Turvalaserskanneri taas valvoo laajempaa kaksiulotteista aluetta, kuten robottisolun lattiatasoa tai AGV-käytävää. Jos sovellus vaatii muunneltavuutta tai useita suojavyöhykkeitä, laserskanneri on lähes aina oikea lähtökohta.
Turvalaserskanneri valvoo tasomaisesti laajaa aluetta, tyypillisesti jopa 270 asteen sektoria ja useita metrejä. Se mahdollistaa ohjelmoitavat suojavyöhykkeet, joita voidaan muuttaa koneen käyttötilan mukaan. Tämä tekee siitä joustavan valinnan monimutkaisiin soluihin ja liikkuviin sovelluksiin.
Rajoitukset kannattaa tiedostaa. Laserskanneri toimii yhdessä tasossa, joten se ei havaitse kohteita, jotka alittavat skannaustason, esimerkiksi lapset tai matalat esteet, voidaan joutua huomioimaan lisäsuojauksella. Lisäksi pölyinen tai savuinen ympäristö voi heikentää tunnistustarkkuutta. Laitteen hinta on myös korkeampi kuin valoverhon, joten yksinkertaisiin lineaarisiin sovelluksiin se on usein ylimitoitettu.
Valoverho tarjoaa nopean ja luotettavan ratkaisun, kun suojattava kohta on selkeä ja geometrialtaan kiinteä. Valoverhot reagoivat nopeasti — tyypillisesti alle 10 ms — ja ne soveltuvat erinomaisesti korkean syklinopeuden sovelluksiin, kuten puristimiin ja pakkauslinjoihin. Asennettavuus on suoraviivainen, ja huoltotarve on vähäinen.
Rajoituksena on joustamattomuus. Valoverhon suojakenttä on kiinteä viiva tai taso, eikä sitä voi muuttaa ilman mekaanisia toimenpiteitä. Jos sovellus muuttuu tai kone siirtyy, koko asennus täytyy suunnitella uudelleen. Valoverhot eivät myöskään sovellu laajojen alueiden valvontaan, sillä ne on suunniteltu rajapintojen, ei tilojen, suojaamiseen.
Turvaratkaisun valinta ei ole pelkästään tekninen päätös, se on myös vaatimustenmukaisuuskysymys. ISO 13849 ja EN 62061 määrittävät, mille suoritustaso- tai SIL-tasolle turvatoiminnon on yllettävä. Riskiarvioinnin tulos ohjaa suoraan sitä, millaista laitetta voidaan käyttää.
Sekä turvalaserskannerit että valoverhot ovat saatavilla eri turvallisuusluokissa. Valoverhot yltävät tyypillisesti tasolle PLe/SIL3, ja ne soveltuvat vaativimpiin suojaustehtäviin. Turvalaserskannerit toimivat yleisesti tasolla PLd/SIL2, mikä kattaa suurimman osan teollisuusautomaation sovelluksista. Jos sovellus vaatii PLe-tasoa, laserskanneri yksinään ei yleensä riitä, vaan silloin tarvitaan täydentäviä turvatoimintoja.
Muista myös EN ISO 13855, joka määrittelee turvaetäisyyden laskentaperiaatteet. Turvaetäisyys vaikuttaa suoraan siihen, kuinka lähelle konetta laite voidaan sijoittaa ja tämä ero valoverhon ja laserskannerin välillä on käytännössä merkittävä.
Oikea turvaratkaisu löytyy, kun käy läpi sovelluksen vaatimukset järjestelmällisesti. Alla oleva muistilista auttaa tekemään päätöksen ennen laitevalintaa.
Teollisuusautomaatiossa ei kannata yrittää selvitä yksin monimutkaisten turvallisuusvaatimusten kanssa. Meillä Movetecilla on pitkä kokemus koneturvallisuuden komponenttivalinnoista ja riskiarvioinnin tukemisesta. Jos olet epävarma, mikä ratkaisu sopii juuri sinun sovellukseesi, asiantuntijamme auttaa valinnassa — ota yhteyttä ja käydään tilanne läpi yhdessä.