Satamajäänsärkijä S/S Turso valmistui vuonna 1944 Wärtsilän Hietalahden telakalta, mutta se luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle jo heti seuraavana vuonna sen valmistumisen jälkeen 1945. Turso palasi kotikonnuilleen Hietalahden telakalle vuonna 2004, kun se pitkien neuvotteluiden jälkeen saatiin ostettua takaisin Suomeen. Nykyisin laiva toimii liikkuvana museolaivana Satamajäänsärkijä S/S Turso Yhdistys ry:n hallinnoimana.
Takaisin juurilla. S/S Turso valmistui vuonna 1944 Wärtsilän Hietalahden telakalta ja palasi tänne jälleen vuonna 2004 66. Neuvostoliitossa ja Venäjällä vietetyn vuoden jälkeen.
Laiva oli Venäjältä saapuessaan niin sanotusti huonossa kunnossa, mutta laivan perusteet ja runko olivat edelleen kuin uudet.
”Höyrykone on aika ikuinen, muut rakenteet vaativatkin sitten enemmän työtä”, kertoo S/S Turso Yhdistyksen hallituksen jäsen Esko Härö.
Idän reissu koitui todennäköisesti kuitenkin Turson pelastukseksi.
”Jos laiva olisi pysynyt Suomessa, se olisi romutettu jo aikaa sitten”, Härö pohtii.
Kulttuuriperinnön vaaliminen harrastuksena
Kiitos innokkaiden ja sisukkaiden harrastelijoiden, höyrylaivojen kulttuuriperintö on yhä voimissaan. Turson toiminta pyörii lähinnä uutteralla vapaaehtoistoiminnalla ja kulkee pitkälti sponsorien lahjoituksilla.
”Laiva on liikkuvana hienompi kuin pelkkänä museolaivana ja ihmisillä säilyy tietotaito. Kymmenen hengen miehistön lisäksi laivaan mahtuu 50 vierasta”, Härö kertoo.
Toiset tykkäävät rassata autoja, mutta höyrylaivaharrastajien lelut ovat astetta suurempia. Härön into höyrykoneisiin on perintöä lapsuudesta.
”Tämä harrastus on sukuvika. Olen kasvanut höyrylaivojen kanssa ja päässyt leikkimään niillä jo pienestä pitäen. Siskollanikin on oma höyrylaiva.”
Höyrylaivaharrastus ei ole kaikista kustannustehokkain, vaan kunnostustöiden lisäksi se vie myös paljon polttoainetta.
Laivan hiilijalanjälkeä onkin helppo seurata – kirjaimellisesti. Höyrylaiva on nimittäin hiilipolttoinen. Turso muutettiin öljypolttoiseksi Neuvostoliitossa mutta on sittemmin palautettu hiilipolttoiseksi. Raskasöljyyn verrattuna hiili on puhdasta mutta sitä kuluu senkin edestä.
”Bunkrattiin laivaan eilen 50 tonnia hiiltä, eikä se ole vielä edes täynnä. Hiiltä kuluu 600 kg tunnissa,” Härö kertoo.
Mittauslaitteella tietoa ja säästöjä
Höyrykoneiden toimintaa on perinteisesti mitattu indikaattoreilla. Indikointilaite oli aikansa insinööri-innovaatio, jolla saatiin arvokasta tietoa höyrykoneen toiminnasta.
”Vanhoissa indikointilaitteissa oli naruja ja jousipaineantureita. Ei kukaan osaa käyttää eikä varsinkaan tulkita niitä”, Härö virnistää.
Eräänä päivänä Härö sai kuitenkin yllättävän yhteydenoton kahdelta eläköityneeltä tekniikan asiantuntijalta, Raimo Turuselta ja Pekka Marteliukselta, jotka olivat kehitelleet höyrykoneille modernin indikointilaitteen – nyt digitaalisen sellaisen.
”Työelämän aikana tehtiin kaikennäköistä mittaushommaa yhdessä ja haluttiin vielä jatkaa itselle kivoja juttuja eläköitymisen jälkeenkin. Kysyimme sitten Eskolta olisiko tällä kiinnostusta testailla indikointilaitetta hänen höyryveturillaan tai -laivallaan. Siitä se sitten lähti”, kertoo tekniikan tohtori Raimo Turunen.
Turunen ja Martelius uudistivat ja ohjelmoivat indikointilaitteen täysin digitaaliseksi Keyencen anturin avulla. Kaksikon itse ohjelmoima mittauslaite on ainutlaatuinen mobiililaitteeseen ohjautuvalla datalla.
”Mittauslaitteita markkinoilla on, mutta meidän mittauslaitteemme on ainutlaatuinen siinä mielessä, että sen datan saa suoraan mobiiliin perinteisen PC:n sijaan. Laite toimii niin, että tabletilta siirretään data PC:lle, jossa analysointi tapahtuu”, Turunen selittää.
Mittauslaitteella on mahdollista saada dataa minkä tahansa höyrykoneen toiminnoista. Härön mielestä hienoa mittauslaitetta voisi hyödyntää muissakin höyrylaivoissa.
”Laitteella saa arvokasta tietoa ja Suomessa on kuitenkin hieno laivasto, 80 höyrylaivaa, joiden luistinjärjestelmät voisi vielä testata”, Härö visioi.
Jo Turson höyrykoneen alustavista testeistä havaittiin falskaamista.
”Piirustus viittaisi siihen, että korkeapainesylinterin luistinsäädössä on todennäköisesti korjaamista. Ilman laitetta tästä ei olisi tietoa,” analysoi Turunen.
Mittauslaitteen tärkein funktio on kuitenkin säästää halkoja, hiiltä ja luontoa.
”Se on ekoteko. Säästetään puuta ja polttoainetta, ja tietenkin kukkaroa”, Härö kiteyttää.
Turunen ja Härö analysoimassa indikoinnin tuloksia.
Indikaattorin analytiikan tablettinäkymä.
Höyrykone ja sen telegrammi, jonka välityksellä konemestari saa käskyjä komentosillalta.
Höyrykone vauhdissa.
Uutta ja vanhaa.