Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Varkaiden suojelija palkitsee sen, joka osaa

hermes 159625 1280Meillä tekniikasta elävillä ja tekniikasta iloitsevilla on työpakon rinnalla usein sisäinen pakko olla selvillä siitä mitä tekniikan valtavassa maailmassa todella tapahtuu.

Arkitodellisuudessa tekniikan parissa työskentelevät ammattilaiset näkevät jatkuvaa kehitystä omilla aloillaan. Pitkään työelämässä olleen pystyvät yleensä oman työuransa varrelta nimeämään muutaman tekniikan edistysaskeleen, jotka ovat muuttaneet alaa. Tietotekniikan ja telekommunikaation lisäksi kovin harva kuitenkaan on kohdannut uusia teknologioita tai tuotteita, jotka olisivat muuttaneet maailmaa, vaikka me kaikki törmäämme viikoittain uutuuksiin, joiden väitetään niin tekevän.

Juuri nyt on tekniikan kehityksessä meneillään vaihe, josta saattaa olla perusteltua sanoa, että nyt maailma muuttuu. Muutoksen tekevät tekoäly ja uudet energiatekniikat. Fysiikka, kemia ja ihminen eivät muutu, mutta uudet mahdollisuudet kerätä, käsitellä ja ymmärtää tiedon murusia voivat muuttaa perusteellisesti sen, miten ihminen tekniikan keskellä toimii ja miten ihminen tekniikkaa kehittää.

Juuri nyt tekniikan seuraaminen on kiinnostavampaa  - ja vaikeampaa - kuin koskaan. Vaikeaksi sen tekee uuden tiedon määrä. Erityisesti uuden väärän tiedon määrä.

Ennen oikean tekoälyn ja oikean asioiden internetin tuloa ihmisen on luotettava biologiseen järkeensä, joka sanoo, että tiedon määrällä voi täydentää viisautta, mutta ei korvata sitä. Se sanoo myös, että väärän tiedon tarjonta on todella huono tekosyy olla hankkimatta jatkuvasti uutta tietoa.

Ennen kirjat olivat merkittävä uuden tiedon lähde. Ei enää.

Nykyisin yritykset ja yritysten nimissä uutta tietoa hankkivat ihmiset käyttävät muita keinoja. He tapaavat ihmisiä ja keskustelevat konferensseissa, tutkimushankkeissa ja messuilla. Vanhanaikaisuudestaan huolimatta ne ovat edelleen upeita foorumeita, joissa tietoa syntyy ja sitä voi löytää.

Pk-yritysten mahdollisuudet osallistua konferensseihin ja tutkimusohjelmiin on ymmärrettävästi rajallinen, mutta ammattimessut ovat kaikkien ulottuvilla.

Kolmen viikon kuluttua avautuvat Hannoverin suuret teollisuusmessut. Olkoonkin mammuttitautinen jättiyritysten omakehun temppeli, siellä on myös kaikki vastaukset kysymyksiin koneenrakennuksen, automaation, teollisen internetin, tekoälyn teollisten sovellusten ja ties minkä nykytilasta  ja tulevaisuudesta. Kaikki markkinahumuun käärittynä.

Viime vuonna Hannoverin teema oli selkeästi teollisen internetin älykkäät komponentit. Pian nähdään mikä se on tänä vuonna.

Messujen yhtenä suunnan näyttäjänä on jo viidentoista kerran avajaisissa jaettava Hermes-palkinto. Viime vuonna sen sai saksalainen älykkään robottitarttujan esitellyt Schunk. Ehdolla oli myös oululainen lisätyn todellisuuden kehittäjä Augumenta.

Messuyhtiön tunnuksena esiintyvä Hermes on kreikkalaisen mytologian hahmo, joka siivet sandaaleissaan juoksee jumalien sanansaattajana. Lisäksi Hermes on muun muassa varkaiden ja kauppiaiden suojelija.

Messuyhtiö on jo julkistanut tämä vuotiset ehdokkaat palkinnon saajaksi. Saksan tekoälyn tutkimuskeskuksen johtajan Wolfgang Wahlsterin johtama raati valitsee uuden voittajan tästä joukosta:

Alpha Laser -  uudenlainen laserhitsausjärjestelmä, jossa suojavisiiriin on rakennettu lisätyn todellisuuden avulla hitsaajaa auttava tietojärjestelmä.

Endress + Hauser - itsensä kalibroiva hygieeninen lämpötilanmittausjärjestelmä elintarvikkeiden kuljetusketjuun.

GBS German Bionic Systems -  CRAY X -puettava robotti, eksoskeleton, joka auttaa käyttäjää kuormien käsittelyssä ja työkalujen käytössä. Robotti tuo lisää voimaa kaikkiin käyttäjän tekemiin  liikkeisiin.

TH Ingolstadt / Continental - kuljettajattoman auton turvallisuuspaketti. Kameroista, tutkista ja lidar-antureista koottu järjestelmä, joka tuottaa tietoa auton ympäristöstä ja aktivoi auton turvajärjestelmiä.

Upskill - lisätyn todellisuuden järjestelmä Skylight tuo operaattoreille tietoa eri järjestelmistä, esimerkiksi käyttöohjeita. Järjestelmä sisältää kehitysympäristön uusien lisätyn todellisuuden sovellusten kehittämiseksi.




Rajat ovat rakkautta

 

Se tapahtui minkä tiedettiin ja pelättiin tapahtuvankin. Viime sunnuntaina iltakymmeneltä Arizonassa Tempen kaupungissa polkupyörää taluttanut nainen jäi testiajossa olleen kuljettajattoman auton alle ja kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin sairaalassa.

Kukaan ei kysy, miksi näin kävi, koska kaikki tietävät, että näin tulee jossain vaiheessa käymään.

Väittely tuotekehittäjien moraalista ja tekoälyn etiikasta saa lisää kierroksia, mikä on ainoa hyvä puoli, jonka 49-vuotiaan Elaine Herzbergin kohtalossa voi nähdä.

No, on toinenkin. Auton laitteet tietysti tallensivat tapahtuman, ja Tempen poliisipäällikkö Sylvia Moir sanoi videon nähtyään San Francisco Chroniclelle, että tuskin mikään järjestelmä olisi voinut estää törmäystä, ei tarkkaavainen kuljettajakaan.

Hän ei virkansa puolesta ole oikea henkilö laskemaan tuollaisia arvioita suustaan, mutta se saattoi olla paikallaan lynkkausmielialan rauhoittamiseksi.

 

Tässä tapauksessa kysymyksessä oli luvallisessa testiajossa ollut Uberin katumaasturi. Se olisi yhtä hyvin voinut olla mikä hyvänsä tekoälyn ohjaama kone: robotti tai vihivaunu tehtaassa, jokin sairaalassa autonomisesti liikkuva laite tai kotona vanhusta avustava robotti, joka on riittävän voimakas aiheuttamaan korvaamatonta vahinkoa.

 

Edellisellä viikolla ennen Tempen onnettomuutta suunnilleen samankokoisessa kaupungissa Tampereella järjestettiin Euroopan suurin robotiikka-alan konferenssi ERF2018. Autot eivät erityisesti olleet esillä, mutta robotiikan turvallisuus ja sääntely olivat.

Avajaisten pisin esitys oli varattu Thomas Pilzille, saman nimisen yhtiön pääjohtajalle.

Pilz sanoi muun muassa, että robottiteollisuus ei pelkää tai vihaa kansalaisten, järjestöjen ja poliitikkojen yrityksiä säännellä alan toimintaa.

Päinvastoin, robotiikka-ala haluaa sääntelyä. Ilman sitä alan riskit ovat aivan liian suuria. Yrityksille voimakas sääntely tarkoittaa, että onnettomuuden sattuessa niillä on keino osoittaa onko toimittu niin kuin kuuluu.

 

Kaikenalaiseen robotiikkaan suhtaudutaan hyvin kaksijakoisesti. Ammattikäytössä robotiikan hyötyihin suhtaudutaan innokkaasti, mutta vaikutukset työllisyyteen ja työturvallisuuteen huolettavat. Jälkimmäisestä on syytäkin kantaa huolta.

Palvelurobotiikka, johon ilman kuljettajaa ajavat autotkin luetaan, kohtaa samanlaista innostusta, mutta myös hyvin laajaa ja monipuolista vastustusta. Ei ole liioittelua sanoa, että palvelurobotiikalla on yleinen mielipide vastassaan.

Pilz tosin sanoi, että robotiikalla ei ole hyväksyntäongelmaa vaan markkinointiongelma.

Joka tapauksessa palvelurobotiikka tullakseen hyväksytyksi tarvitsee markkinoinnin lisäksi nykyistä syvempää luottamusta, joka syntyy vain tiedosta, että alalla on vahvat eettiset pelisäännöt ja varmuudesta, että järjestelmän suunnittelussa on joka suhteessa niitä noudatettu.

Vahva sääntely on vahva myyntivaltti niille, joiden tuotteet ovat standardien mukaisia ja sertifioituja.

 

Kysymys ei ole pelkästään siitä, ovatko autonomiset koneet uhka hengelle ja terveydelle. Vääränä tai epäeettisenä voidaan pitää monta muutakin asiaa. Tuotteiden kehittäjät tarvitsevat käytännöllisiä menetelmiä näiden huolenaiheiden tunnistamiseen ja analysoimiseen.

 

Etiikasta puhuttaessa on aivan liian helppoa livetä hurskasteluun, vaikka asioita olisi mahdollista käsitellä pragmaattisesti.

Kansainvälinen tekniikan alan järjestö IEEE tavoittelee tällaista pragmatismia moniosaisessa P7000-standardisarjassaan.

Standardin tarkoituksena on määritellä malliprosessi eettisten näkökulmien huomioimiseksi automaattisen ja älykkään järjestelmän suunnittelussa. Hyvin insinöörimäistä ilman filosofoinnin häivää!

Lisää käytännöllisiä työkaluja löytyy brittistandardista BS8611, joka sisältää menetelmiä robotiikan eettisten riskien arviointiin, muun muassa kaksikymmentä nimettyä nimenomaan autonomisiin koneisiin liittyvää eettistä riskiä ja niiden mahdollisia ratkaisuja.transportation system 3248130 1280

 

Tuonti vetää ja hinnat nousevat

hamburg 3021820 1280

Teollisuuden liikevaihto ja tavaravienti nousivat viime vuonna reilusti. Tullin mukaan tavaraviennin arvo nousi 15 prosenttia, josta volyymikasvun osuus oli 9,4 prosenttia.

Suomen suurimpia vientituotteita ovat dieselöljy, sellu, paperi, kartonki ja ruostumaton teräs. Kärkipäässä ovat myös dieselmoottorit ja Uudessakaupungissa valmistettavat henkilöautot. Listalla edelleen selatessa löytyy paperikoneita ja traktoreita ja kaikenlaisia kuljetusvälineitä.

Suomalaisissa vientituotteissa on kovin vähän sellaisia, joissa halpa ja hyvä houkuttavalla tavalla yhdistyisivät. Enemmänkin on sellaisia tuotteita, joista joutuu ehkä pulittamaan enemmän kuin haluaisi, mutta tuotteissa on jotain sellaista, että juuri se nyt on vaan hankittava. Se voi olla tuoteominaisuuksia tai elinkaarikustannuksia ja käytön tukea tai vaikka muita hallitumpia ympäristövaikutuksia.

Nykyisin halpa ja hyvä ei riitä alkuunkaan. Tarvitaan aikalailla insinööriosaamista ja asiakkaan kantilta katsomista, että halvasta ja hyvästä tulee halpa, hyvä ja haluttava.

Toinen huomattava piirre vientituotteissa on se, että insinööriosaamisen ja työpanoksen lisäksi suomalainen vientituote sisältää melkoisen tuontipanoksen.

Monen vientituotteen haluttavimmat ominaisuudet rakennetaan anturien, väylien, prosessorien ja sähköisten tai mekaanisten toimilaitteiden avulla, ja ne ovat enimmäkseen tuontitavaraa.

Hyvä vai huono?

Kansantalouden suuressa kirjassa tuonti merkitään sille huonommalle puolelle. Silti mahdollisuus käyttää vientituotteissa  suurta tuontikomponenttien osuutta on pienelle maalle hyvä asia. Se on suorastaan välttämättömyys. Kaikkea ei vaan voi tehdä itse. Ei määrän eikä laadun puolesta. Ei vaikka suomalaiset vientituotteiden kehittäjät olisivat kuinka fiksuja ja kuinka syvällä asiakkaan kengissä hyvänsä.

Teknisten tuotteiden mukana maahan tulee komponentteja kehittävistä ja valmistavista maista osaamispanos, jota täkäläisillä yrityksillä ei ole tuotteisiinsa laittaa. Ilman sitä osaamista ei synny kilpailukykyisiä vientituotteita eikä vientiä

Oman t&k-osaamisen, asiakastarpeen ja markkinan ymmärtämisen lisäksi tiedon ja tekniikan hankinta ympäri maailmaa on vientimenestyksen tärkeä elementti.

Näissä kaikissa pitää olla todella hyvä, jos aikoo asiakkaan silmissä olla haluttava, eikä pelkästään halpa ja hyvä.

Myös kauppa on julkaissut viime vuoden tilastojaan. Vuosi oli hyvä kaupallekin, vaikka vuoden alussa ei kaikilla sektoreilla siltä näyttänytkään.

Teknisen Kaupan jäsenyritysten myynti nousi 7,5 prosenttia edellistä vuotta korkeammalle.

Teollisuuden tuotteiden ja palveluiden myynti kiihtyi läpi vuoden ja nousi yhdeksän prosenttia edellistä vuotta korkeammalle. Raaka-aineiden kauppa kasvoi yli 14 prosenttia.

Rakentamisen ja yksityisen kuluttamisen tuotteissa kasvu oli hitaampaa.

Teknisen kaupan liiton toimitusjohtaja Markku Uitto kommentoi, että osaavan henkilöstön saatavuus moniin teknisen kaupan avaintehtäviin on heikentynyt selvästi, ja toimitusajat niin raaka-ainepuolella kuin koneissa ja komponenteissakin ovat pidentyneet merkittävästi. Ne voivat jo varsin tavallisissakin tuotteissa pahimmillaan olla yli vuoden.

Uiton mainitsevat teknisen kaupan uhkat ovat uhka myös vientiteollisuudelle.

Siksi vientituotteen kehittäjän tärkeiden ominaisuuksien listaan pitää lisätä vielä yksi:  ostojen ja kumppanuuksien hallinta.

 

Pelataanko?

technology 3189176 1280

Tunnetko vetoa tietokonepeleihin? Ei pasianssiin tai miinanraivaajaan, joita pelataan töissä kun sopiva tauko sattuu. Ei, vaan ajosimulaattoreihin ja suuriin strategiapeleihin tai ehkä mielikuvitusmaailmoissa eläviin World of Warcraftin kaltaisiin seikkailuihin, joita varten kotona nuorempana oli oma huone, tehokas tietokone ja hienot ohjaimet.

Jos tunnet, sitä ei kannata häpeillä. Liitä tieto ansioluetteloosi seuraavaa urasiirtoa silmällä pitäen, ja marssi saman tien pomosi luo. Saatat palata palkankorotuksen ja uuden kiinnostavan projektin kanssa -  taipumuksillesi on nimittäin kysyntää.

Ajosimulaattori ja strategiapeli ovat parhaimmillaan digitaalisia kuvauksia jostain, joka on oikeastikin olemassa. Peliyhtiöt ovat parhaan taitonsa mukaan yrittäneet mallintaa kilpa-autoja ja hävittäjäkoneita ja niiden käyttäytymistä eri tilanteissa.

Pelien avulla voi todentuntuisesti – joskaan ei todenmukaisesti – kokeilla miten eri säädöt tai eri ajotavat vaikuttavat laitteen suoriutumiseen.

Jos ne olisi aivan todella tehty esikuvansa mukaan, ne olisivat kyberfyysisiä järjestelmiä eli esikuviensa digitaalisia kaksosia. Tosin ilman yhteyttä siihen fyysiseen puoleen.

Digitaalinen kaksonen on periaatteessa yksinkertainen konsepti. Se on täydellinen tietokonemalli mistä hyvänsä todellisesta laitteesta, komponentista, järjestelmästä, prosessista, kokonaisesta tehtaasta – mistä hyvänsä. Sillä voi virtuaalisesti tehdä kaiken saman kuin fyysisellä puolikkaallakin mutta ilman laitteiden kulumista ja resurssien kulutusta. Sillä voi hurjastella ilman, että rauta vääntyy ja luita rikkoutuu.

Ohjelmistojen ja tietotekniikan osalta malli voi olla lähes täydellinen. Kaksonen voi emuloida logiikat, käytöt, prosessorit ja ohjaimet, ja ohjelmistot voivat olla sanasta sanaan samat.

Muiden teknologioiden osalta päästään niin lähelle kuin ne osataan staattisilla ja dynaamisilla suunnittelu- ja simulontijärjestelmillä mallintaa.

Käyttökohteet näin hienolle idealle luonnollisesti ovat lukuisat.

Parhaimmillaan digitaalinen kaksonen on yhteydessä fyysiseen maailmaan. Se seuraa fyysisen veljensä elämää, kerää tietoa ja päivittää itseään. Malli ja kerätty todellinen käyttötieto voivat yhdessä tuottaa hyödyllistä tietoa esimerkiksi huollon tarpeesta.

Toinen vaihtoehto on käyttää sitä tuotekehityksessä kaikkien testipenkkien äitinä. Mallia voidaan ajaa kuin sitä itseään, testata eri fyysisiä ohjaimia, mallinnettuja komponentteja, sovellusohjelmia, mitä vain.

Kolmas käyttötapa on tuotannosta. Tarkoin mallinnetun koneen tai tuotantojärjestelmän digitaalinen kaksonen antaa tarkkaa tietoa tehtaan toimitusvalmiudesta ja pullonkauloista ja kustannuksista. Tällä osa-alueella hyvät simulointiohjelmat ovat jo varsin täydellisiä digitaalisia kaksosia, varsinkin jos ne lukevat laitteiden anturitietoja ja muita käyttötietoja ja saavat dataa myös tuotannonohjauksen järjestelmistä.

Digitaalinen kaksonen tuottaa tietoa investointien ja seisokkien vaikutuksista ja layout-muutoksien vaikutuksista.

Tuotteiden ja prosessien digitaaliset kaksoset eivät ole pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Pääasiassa suuret teknologiayhtiöt kuten GE, Siemens ja IBM kehittävät ja toimittavat niitä kaiken aikaa.

Isot pojat energiateollisuudessa ja ilmailuteollisuudessa käyttävät niitä jo ja valmistelevat koko ajan uusia tapoja saada lisää hyötyä valtavasta tietomäärästä, joka niillä on omista resursseistaan ja niiden käytöstä.

”Mitä isot edellä ja niin edelleen” kuulostaa melkein joka tilanteessa laimealta motivoinnilta. Entä jos sen muotoilisi näin: ”Mitä isot edellä, sitä ne kohta vaativat kaikilta, jotka aikovat toimittaa niille enää yhtään mitään.”

Ennen pitkää edelläkävijäyritykset alkavat vaatia toimittajiltaan dokumentointia, joka voidaan suoraan liittää niiden omiin kaksosmalleihin.

Pienemmille yrityksille urakka on valtava, mutta paloinahan mammuttikin syödään. Eikä sitä tarvitse syödä yksin. Järjestelmätoimittajien ja konetoimittajien tuotteissa on paljon suurilta valmistajilta ostettua tekniikkaa, jonka mallintaminen ehkä jo tehty.

Jäljelle jää ohjelmistoalustan hankkiminen ja palapelin kokoaminen. Suuren palapelin kokoaminen.

Sen voi nakittaa vaikka sille suunnittelutoimiston nörtille, joka aina retostelee olevansa aika peto pelaamaan simulaatiopelejä.

 

Ihailtavaa osaamista

Screenshots with UI 02

Koneenrakentajien mielenkiinto kohdistuu maaliskuussa taas Tampereelle. Kuun toisella viikolla Tampere-taloon ja alueen yrityksiin odotetaan noin tuhatta vierasta tutustumaan robotiikka-alan tutkimukseen ja suomalaisten yritysten automaatiotarjontaan ja automatisoinnin osaamiseen.

Tutustuminen tosin on aivan väärä sana tähän tilanteeseen, koska vieraat ovat yliopistotasoisia robotiikan tutkijoita ja robottiyritysten silmäätekeviä asiantuntijoita. Olisipa hienoa sanoa, että he tulevat ihailemaan Suomen robotiikan erinomaisuutta. Ehkä se on ainakin osin totta.

Syy miksi tällainen määrä robottiosaamista tulee Tampereelle on euRobotics-yhteisön hallinnoima Euroopan merkittävin robotiikka-alan konferenssi ERF 2018. Tapahtuman järjestää Suomen Robotiikkayhdistys.

Kolmen päivän aikana käsitellään ajankohtaisia yhteiskunnallisia ja teknisiä robotiikkaan liittyviä teemoja Näistä päällimmäisiä ovat juuri nyt ihmisen ja robotin yhteistyön turvallisuus ja robotiikan mahdollisuudet uudistaa teollisuuden tuotantokykyä ja yhteiskunnan erilaisia palvelutehtäviä.

Tällaisten arvovieraiden tulo Suomeen on tietysti ilon aihe. Itse tapahtuma on varmaankin korkeatasoinen, mutta voisin kuvitella, että vierailijoille kiinnostavampaa on osallistua lukuisille ekskursioille suomalaisiin alan yrityksiin ja tutkimuslaitoksiin. Täällä nimittäin robotiikka on jotain muuta kuin robotiikan suurmaissa.

Suomessa on murehdittu teollisuusrobotiikan huonoa tilaa. Edistyneisyyden mittarina käytetään yleensä teollisuusrobottien lukumäärää suhteessa teollisuustyöntekijöiden lukumäärään.

Meillä suhdeluku on 138 robottia kymmentätuhatta työntekijää kohti. Sillä pääsee kansakuntien joukossa sijalle 15.

Sijoitusta ei pidä verrata talviolympialaisten sijoituksiin, nimittäin robottiautomaatio on suuri maailmanlaajuinen laji. Jos rakastaa urheiluvertauksia, voi hakea sopivampaa mittatikkua suurista joukkue- tai mailapeleistä. Niissä viidestoista sija olisi suomalaissensaatio.

Valitettavasti suunta on viime vuosina ollut alaspäin. Siellä missä teollisuusrobotteja on paljon, on myös paljon auto- ja elektroniikkateollisuutta. Se, että Suomi joskus oli listoilla korkeammalla johtui siitä, että täällä joskus oli vahva elektroniikkateollisuus.

Robotiikan kehittyneisyyteen on toinenkin näkökulma. Käyttö kertoo osaamisesta ja teollisuuden rakenteesta, mutta todellisesta huippuosaamisesta kertoo vieläkin enemmän se millaista robotiikkaa maassa kehitetään, ja minkälainen asema alan yrityksillä ja tutkijoilla on maailman markkinoilla.

Robottikäsivarsien valmistajana Japani on maailman ykkönen ja Suomi ryhmässä ”muut”. Nämä koneet ovat robotiikan valtalaji, mutta alaan liittyy paljon muutakin; sellaista missä suomalaisetkin voivat loistaa.

Suomalaisen koneteollisuuden tuotteet eivät tilastoissa komeile robotiikka-otsikoiden alla, vaikka monet niistä sisältävätkin selvää robotiikkaa tai ainakin muuta samantasoista liikeautomatiikkaa.

Esimerkiksi Sandvikin miehittämättömät porausjumbot ovat joukko itsenäisiä, ympäristöä ja toisiaan tarkkailevia robotteja liikkuvalla alustalla. Tällaista laitetta olisi mahdotonta toteuttaa vakiokäsivarsista ja -ohjauksista niin, että se toimisi luotettavasti ikävässä kaivosympäristössä.

Aivan huikeaa suomalaista robotiikkaa on myös maailman satamissa, missä kontit siirtyvät laivoista terminaaleihin ja edelleen juniin ja rekkoihin käsin koskematta.

Kokonaan oma lukunsa on VTT:n Tampereella rakentama fuusioreaktori Iterin huoltorobotiikka.

Itse laitteiden lisäksi täällä on yrityksiä, jotka ovat maailman huipulla robottien ja robottijärjestelmien ohjelmointitekniikassa ja simuloinnissa. Edelläkävijäyritys on espoolainen Visual Components, joka vastikään siirtyi saksalaisen robottivalmistaja Kukan omistukseen.

Usein sanotaan, että kopiointi on äärimmäistä imartelua. Se ei aivan pidä paikkaansa. Asiantuntijayhtiön ostaminen osaksi alan johtavaa konsernia menee ihailussa vielä pidemmälle.

 

© Movetec 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®