Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Lyömätön suurmestari

 

chess 1226126 1920

“Tämä työ käytännössä päättää vuosikymmeniä jatkuneen tekoälyn tutkimuksen suunnan.”

Näin totesi vastikään IBM:n kokenut tekoälytutkija Murray Campbell, eikä kysymys ollut hänen omasta tutkimuksestaan, eikä kilpailijan tai kenenkään muunkaan umpikujasta. Kysymys oli niin loistavasta läpimurrosta tekoälyn soveltamisessa, että kaiken nähnyt Campbell ei nähnyt enää parantamisen varaa.

Ilmeisesti Campbellin arvio ei sisällä sarkasmia, mutta hiukan liioittelua kuitenkin. Vaikka tietokone nyt hallitsisikin täydellisesti shakin, go:n ja shogin, onhan vaikeampiakin pelejä olemassa.

Konkaritutkija viittaa DeepMind-yhtiön uuteen AlphaZeroon. Se on tekoälyjärjestelmä, jonka takana on Alphabetin tytäryhtiö DeepMind. Alphabetin tunnetumpi osa on Google.  

AlphaZeron kehittäjät dokumentoivat järjestelmän kehittämisen tieteellisen raportin muotoon. IBM:n Murray Campbell kirjoitti omat kommenttinsa raportin liitteeksi.

Järjestelmän edeltäjä AlphaGo tuli kuuluisaksi keväällä 2016, kun se ensimmäisenä AI-järjestelmänä voitti mestaripelaajan kiinalaisessa go-lautapelissä. AlphaGo oli rakennettu juuri siihen tehtävään, eikä se mitään muuta osannutkaan. Tutkijat opettivat koneelle pelin sääntöjä ja taktiikoita ja mitä lie usean kuukauden ajan, ja hyvähän siitä tuli.

Mutta sitten tuli Alpha Zero. IEEE Spectrum -julkaisun mukaan se opetteli gon kolmessa päivässä ilman varsinaista opetusta ja peittosi edeltäjänsä tämä omassa leipälajissa.

Sitä ennen se oli rökittänyt shakissa Stockfishin, mitä pidetään parhaana shakkitietokoneena - yhden päivän opettelun jälkeen.

   Campbell on itsekin saanut nimensä tekoälyn historiankirjoihin. Hän oli kehittämässä IBM:n Deep Blue -konetta, joka vuonna 1997 voitti niukasti silloisen shakin maailmanmestarin Garri Kasparovin. Samoin kuin AlphaGo melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Deep Blue oli tehty tähän yhteen tarkoitukseen, ja siihen oli ladattu kaikki mitä tekoälyjärjestelmistä ja shakista silloin tiedettiin.

IEEE Spectrumin mukaan nykyisiin matkapuhelimiin on saatavilla shakkiohjelmia, jotka pystyvät voittamaan nykyisen maailmanmestarin, norjalaisen Magnus Carlsenin. Nämä ohjelmat taas jäävät täysin varsinaisten shakkitietokoneiden kuten Stockfishin jalkoihin. Ja vuosia kehitetty Stockfish siis häviää AlphaZerolle, kunhan tämä saa päivän aikaa perehtyä lajin hienouksiin.

Campbellin mukaan AlphaZero hallitsee kaikki tämän tyyppiset lautapelit. Siis pelit, joissa kaikki pelitilanteeseen liittyvä tieto on näkyvissä. Siksi Campbellin mukaan tätä tutkimussuuntaa on turha enää jatkaa. Seuraavaksi tutkijoiden pitäisi perehtyä voittamaan vaikeampia pelejä. Sellaisia, joissa on useita pelaajia laudalla yhtä aikaa, kuten StarCraft II, Dota ja Minecraft. Tai sellaisia kuin pokeri, joissa vastustajien kortit ovat piilossa.
Campbell ei usko, että monen pelaajan peleistä on tekoälyjärjestelmille vastusta pitkäksi aikaa. Pariksi vuodeksi korkeintaan. Pokerin tyyppiset sen sijaan voivat olla kovempi pala.

Pokeri on muutenkin portti todelliseen elämään. Pokeritaidot ovat taitoja joita voi hyödyntää arkielämässä, jonka ongelmat eivät aina näyttäydy kokonaan, ja jonka ongelmanratkaisuun tarvittavia kaikkia tietoja ei aina ole saatavilla.

Sellainen pelitaito voisi auttaa ratkaisemaan suuria asioita kuten maailman talouden ongelmia, voittamaan räjähdysmäisesti leviäviä pandemioita, pysäyttämään ilmastonmuutos ja merien saastuminen. Tai avaruuden valloitus.

Kolmetoista pikku elättiä

 

 population 1370980 1920

Vientiteollisuuden kova kolmikko Teknologiateollisuus, Kemianteollisuus ja Metsäteollisuus on teettänyt KPMG:llä selvityksen tutusta lempiaiheesta: itsestään ja hyvistä puolistaan.

Tulokset varmasti miellyttävät, ja niitä on hyvä esitellä heti aluksi, kun mennään keskustelemaan poliitikkojen ja johtavien virkamiesten kanssa puolueiden eduskuntavaaliohjelmista tai teollisuuden toimintaedellytyksistä.

Selvityksen mukaan vientiteollisuuden yrityksillä on jopa suurempi vaikutus Suomen kansantalouteen kuin on aiemmin arvioitu. Alojen yritykset luovat suoraan ja välillisesti melkein puolet Suomen bruttokansantuotteesta.

Järjestöt eivät kainostele julistaa, että lähes 1,1 miljoonalla suomalaisella on työpaikka vientiteollisuuden ansiosta. Kymmenen työpaikkaa vientiteollisuudessa luo 13 työpaikkaa muilla toimialoilla.

Tämä kaikki on varmasti, subjektiivisesti ja vientialojen näkökulmasta itsestäänselvästi totta. Jos olet yksi kolmestatoista ja tunnet siksi olevasi kiitollisuudenvelassa vientiteollisuudelle, et ole täysin väärässä. Ehkä kuitenkin voisit hiukan tarkentaa kantaasi ja harkita olevasi mieluummin kiitollinen vientiteollisuudesta.

Nimittäin on siinä työssä ja toimeentulossa jonkin verran omaakin ansiota. Ei tässä ihan vientiyritysten elättejä olla.

Vientialojen vaikutusta hyvinvointiin ei pidä missään tapauksessa vähätellä. Jos on halu  ajaa saksalaista autoa, juoda ranskalaista viiniä ja tepastella italialaisissa käsintehdyissä kengissä, on hyvä olla vientiä, millä nämä mieliteot maksetaan. Sitä paitsi vienti Suomesta ei ole helppoa, erityisesti koneteollisuuden vienti ei ole. Se on pelkästään osaamisen vientiä. Mitään materiaalista etua suomalaisuudesta ei maailmanmarkkinoilla ole.

Kone- ja metallituoteteollisuus, tärkeä vientiala, käyttää Suomessa tänä vuonna tutkimukseen ja tuotekehitykseen noin 750 miljoonaa euroa. Työtä tehdään yrityksissä, tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Summan päälle tulee ulkomaisten emo- ja tytäryhtiöiden ja eritasoisten kumppaneiden nimissä tehtävä kehitystyö. Hyvä potti, mutta ei sillä vielä tehdä ihmeitä teollisuuden alalla, jonka liikevaihto  - taas suomalaisissa yksiköissä - on kolmekymmentä miljardia.

Koneita kehitetään monille asiakasaloille monenlaisiin prosesseihin. T&k-toiminnan aihepiireissä on silti piirteitä, jotka ovat samanlaisia monella alalla. Koneet kehitetään ja valmistetaan ammattikäyttöön eli niiden pitää olla sekä luotettavia että suorituskykyisiä. Niiden pitää myös loksahtaa asiakkaan tieto- ja huoltojärjestelmiin osiksi kokonaisuutta.

Nämä vaatimukset ovat ohjanneet jo ainakin vuosikymmenen ajan t&k-työtä koneiden digitaalisuuden kehittämiseen. Muu on saanut jäädä vähemmälle.

Kaikkien koneiden toiminnassa huipputärkeää on niiden kyky aistia ympäristöään ja tarkkailla omaa tilaansa, sen lisäksi, että ne kommunikoivat ylemmän ja alemman tason järjestelmien kanssa ja suorittavat toimintojaan erilaisten ohjausjärjestelmien käskemänä. Mikään kone ei ole kilpailukykyinen, ei edes toimiva ilman antureita, väyliä, lähettimiä, ohjaimia, toimilaitteita ja muita komponentteja, joiden kehittämiseen ei Suomessa ole sen paremmin resursseja kuin osaamistakaan.

Mahdollisuus käyttää vientituotteissa  suurta tuontikomponenttien osuutta on pienelle maalle suorastaan välttämättömyys. Kaikkea ei vaan voi tehdä itse. Ei määrän eikä laadun puolesta. Ei vaikka vientituotteiden kehittäjät olisivat kuinka fiksuja hyvänsä.

Komponenttituonnin mukana maahan tulee komponentteja kehittävistä ja valmistavista maista osaamis- ja tutkimuspanos, jota Suomen vientiteollisuudella ei muuten olisi tuotteisiinsa laittaa. Ilman sitä osaamista ei synny kilpailukykyisiä vientituotteita eikä työpaikkoja niille kymmenelle vientiteollisuuden osaajalle, jotka liittojen näkökulmasta elättävät kolmeatoista muuta.

Eikö olisi paikallaan puhua koko vientialasta laajemmin ja todeta, että tuontialat ja palvelualat ovat Suomessa tärkeä osa vientiteollisuutta. Vai olisiko näiden alojen tehtävä oma tutkimuksensa, jonka mukaan vienti olisi vaikeuksissa ilman hyvin toimivaa palveluinfrastruktuuria ja teollisuuden puutteita paikkaavaa teknistä tuontia. Sekin olisi subjektiivisesti katsoen totta.

 

Kolme koota teknologiasta

Talouden valtalehti Financial Times järjestää vuosittain ilmeisen korkeatasoisia konferenssitapahtumia valmistavan teollisuuden johdolle ja yliopistoväelle. Aiheina on teknologian ja markkinoiden trendikkäitä ilmiöitä, joita tämänkin alan liepeiltä löytyy: IoT, tekoäly, robotiikka, pilvipalvelut, alustatalous, sähköautot ja muut. Ja Brexit tietysti, koska Britanniassa ollaan.

Teollisuusjohtajien, pankkipiirien ja yliopistoväen lisäksi on FT:n Manufacturing Summiteihin osallistuu melkoinen määrä teollisuuden trendejä ammattimaisesti seuraavia analyytikkoja ja pundiitteja.

Missä vain  21. vuosisadan teollisuuden haasteista keskustellaan riittävän suurella arvovallalla paikalla on - jos ei äänessä niin kuulemassa - myös Peter Marsh, brittiläinen tietokirjailija ja luennoitsija.

Marshilla tuntuu oleva taito poimia rönsyilevistä tarinoista olennainen tieto ja esittää se niin kuin kaaoksessa olisi selkeä rakenne. Uutta teknologiaa ja uutta tietoa tulevista mullistuksista tulee tarjolle kaiken aikaa, mutta Marsh onnistui tiivistämään edellisen summitin rönsyilevän sisällön kolmeen ilmiöön - vieläpä kolmeen kirjaimeen: 3C  - code, collaboration, capability.

Olkoon se meille 3K - koodi, kimppa, kyvykkyys.

Koodi tietysti kuvaa tuotteiden ja tuotantojärjestelmien ohjelmia. Kimppa tarkoittaa yritysten suhteita yhteistyökumppaneihin kuten toimittajiin, kehittäjiin ja asiakkaisiin. Kyvykkyys on yrityksen työntekijöiden osaamista.

Koodin ja datan merkitystä on tarpeetonta enää korostaa. Ongelma on enää siinä, että useimmat yritykset eivät ole aloittaneet järjestelmällistä datan keräämistä ja jalostamista, eikä niille siksi kerry tietoa tuotteiden ja prosessien käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa. “Jokainen koneenrakentaja on myös ohjelmistoyritys, ne vain eivät ole sitä itse vielä huomanneet”, FT:n Summitissa sanottiin.

Jokaisessa valmistusvaiheessa syntyy dataa, ja jokaisessa tuotteen asiakkaalle tekemässä toiminnossa syntyy dataa, joilla on arvoa sekä tuotteen kehittäjälle että käyttäjälle.

Autovalmistaja Ford kehittää monien muiden tavoin kuljettajattomia autoja. Jokainen tällaisen auton rekisteröimä havainto ympäristöstään, esimerkiksi muista ajoneuvoista tai jalankulkijoista, synnyttää dataa, joka on arvokasta niille julkisille tahoille, jotka kehittävät liikennejärjestelmiä ja älykaupunkeja.

Jos Fordin mukaan liikenteessä ollaan siirtymässä yksilöiden suunnittelemista reiteistä järjestelmien optimoimiin siirtymisiin, kuinka monella muulla alueella voi tapahtua samaa? Tuotanto- ja logistiikkajärjestelmissä sekä suurien koneiden mekaanisissa ja kinemaattisissa järjestelmissä ainakin. Kun kunnonvalvonnassa joskus siirrytään suunniteltuun käyttöön perustuvasta ennakkohuollosta todellisen käyttöön ja mitattuun kuntoon perustuviin toimenpiteisiin, tarvitaan ehdottomasti erilaisia tietojärjestelmiä optimoimaan ja toteuttamaan huolto-ohjelmia.

Kimpoista ja kumppanuuksista huipputapahtumassa nousi muiden yläpuolelle Koneen ja IBM:n yhteistyö. Siinäkin on kysymys datan keräämisestä ja käyttämisestä. Kun tiedetään paremmin ihmisten liikkeet jossain suuressa rakennuskompleksissa kuten hotellissa tai rautatieasemalla, voidaan lämmityksen, valaistuksen ja ilmastoinnin resursseja ohjata älykkäämmin.

Kone on suuryritys. Silti se arvioi, että sen omat rahkeet eivät riitä tällaisten ratkaisujen tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen, vaan se tarvitsee avukseen todellisia jättiläisiä.

Aina yhteistyö ei liity datan keräämiseen. Intialaisomisteinen Yhdysvalloissa toimiva alumiinin valmistaja Novelis tekee yhteistyötä kiinalaisen Geelyn omistaman London Electric Vehicle Companyn kanssa. LEVC on tuomassa sähköautoa Lontoon taksiksi. Yhtiöitä kiinnostaa miten alumiinikomponentteja voitaisiin käyttää osana taksien muovikomposiittirakenteita. Yhtiöt haluavat tehdä seuraavat Lontoon taksit muovista ja alumiinista.

Novelin tekee samanlaista yhteistyötä monien muidenkin autoyhtiöiden kanssa alumiinin ja teräksen naittamisessa.

Euroopan teknologiateollisuuden etujärjestön Orgalimen pääjohtaja Malte Lohan korosti FT:n tilaisuudessa, miten tämänkaltainen yhteistyö moninkertaistaa innovaatioiden vaikutukset.


On aivan ilmeistä, että tämänkaltaisen hankkeiden kanssa työskentelevä teknologiateollisuus tarjoaa tulevaisuudessa houkuttelevia uravaihtoehtoja nuorille kyvykkäille ihmisille. Teollisuusjärjestöillä ja hallituksilla on suuria ja menestyksekkäitäkin ohjelmia parhaiden kykyjen houkuttelemiseksi alalle ratkomaan globaaleja ympäristön ja elämän kannalta olennaisia kysymyksiä.

Itse asiassa se tulee olemaan helppoa. Ainakin helpompaa kuin toinen kyvykkyyksiin liittyvä haaste: Kuinka saadaan näissä yhtiöissä ja tutkimuslaitoksissa nyt työskentelevät vanhemmat loistavat asiantuntijat edelleen laajentamaan ja syventämään osaamistaan, että he pystyisivät osallistumaan ja johtamaan näitä vallankumouksia.

Kuinka saadaan yritykset, jotka ovat tehneet niin hyvää työtä nuorten houkuttelemiseksi lisäämään olennaisesti panostusta nykyisen henkilöstön kouluttamiseen, että heidän osaamisensa ja kokemuksensa kehittyisi edelleen eikä ainakaan unohtuisi.

Siinä meille brittipundiitin näkökulma kolmanteen c-kirjaimeen.

Joko se meni?

 

hiwin ruuvi

Viikon puheenaihe ei ole tekoäly eikä Trump.  

Viikon puheenaihe on suhdannekäänne. Joko talouden imu loppui ja mitä nyt tulee?

Teknisen kaupan liitto valotti vastikään alan tilannetta. Vielä näyttää hyvältä, mutta kysynnän kovin kasvu on selvästi jo takana. Luottamus tulevaan niin kaupan kuin asiakkaiden keskuudessa on edelleen vahva.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla  kertoi myös oman näkemyksensä. Senkin mukaan hurjin vauhti jo tasaantuu, mutta jos kortit pelataan oikein edessä voi olla viisikin taloudellisesti ihan mukavaa vuotta. Se oikein pelaaminen voi tosin olla liikaa vaadittu, kun katselee työmarkkinajärjestöjen edesottamuksia viime viikoilta.

Suomen osalta tuntuu, kuin korkeasuhdanne olisi jäänyt lyhyeksi, mutta nyt nähtyjä kaksinumeroisia kasvulukuja ei voi kyllä kovin monta vuotta katsella. Pitkään jatkuva maltillisen kasvun kausi tuntuu nyt varsin mukavalta näkymältä. Komponenttien saatavuus palaisi normaaliksi, hintanäkymään tulisi pysyvyyttä ja kehityshankkeissakin voitaisi siirtyä tavoitteesta toiseen, eikä pelkästään kriisistä toiseen.

Komponenttimarkkinoita tutkiva lontoolainen IHS Markit kertoo, että lineaariliikkeen komponenttien kaksinumeroinen kysynnän kasvu on tältä erää loppu. Vielä tänä vuonna myynnin kasvu on yli kymmenen prosenttia, mutta se johtuu suurien tilauskantojen purkamisesta. Seuraavalle vuodelle odotetaan 4,5 prosentin kasvua, eikä se siitä juuri hiivu ainakaan 2022 mennessä.

Kova kysyntä venytti suurimpien ja erikoisimpien kuularuuvien ja lineaarijohteiden toimitusaikoja jopa yli puolen vuoden, eikä sellaista halua kukaan.

Tutkimusyhtiön mukaan komponenttivalmistajilla on edelleen vaikeuksia saada haluamaansa määrää raaka-aineita, koska samoja seoksia ostavat myös muut koneenrakentajat. Tilanteen - ja toimitusaikojen - pitäisi kuitenkin palautua normaaliksi vuoden lopussa.

Viime vuoteen asti lineaariliikkeiden suurin käyttäjä on ollut työstökoneteollisuus, jolta komponenttien valmistajat ovat saaneet enemmän kuin kuudesosan liikevaihdostaan. Seuraavana tulee lääketieteellisten laitteiden valmistus.

Tänä vuonna ja lähivuosinakin suurin käyttäjäryhmä on ollut teollisuusrobottien valmistajat. Tämän ilmiön taustalla ovat Kiinan hankkeet teollisuuden modernisoimiseksi.

Kiina on noussut maailman suurimmaksi teollisuusrobottien ostajaksi. Maassa toimiva teollisuus hankki viime vuonna 138000 teollisuusrobottia, joista 75 prosenttia oli muita kuin kiinalaisia merkkejä.

Teollisuusrobottien kysynnän ennustetaan kasvavan lähivuodetkin keskimäärin neljätoista prosenttia vuodessa, ja se tietää kovaa kysyntää muun muassa lineaarikomponenteille.

 

Ohittaako kone jo elektroniikan?

Elinkeinoelämän keskusliitto pitää lukua suomalaisen teollisuuden investoinneista. Kaksi kertaa vuodessa se kysyy jäseniltään näiden investoinneista ja investointisuunnitelmista. Tätä vuotta koskevat kyselyt tuottivat teknologiateollisuuden osalta mieluisan joskin odotetun tuloksen. Teknologiateollisuus investoi tänä vuonna pitkästä aikaa kapasiteetin kasvattamiseen eikä pelkästään kapasiteetin ylläpitoon. Edellisinä vuosina kiinteiden investointien tarkoitus useimmissa tapauksissa on ollut kapasiteetin korvaaminen tai rationalisointi. Kapasiteetin kasvattamista on tavoiteltu pienemmällä osalla investoinneista.

Kone- ja metallituoteteollisuudessa ovat kiinteitä investoinnit olleet kasvusuunnassa jo usean vuoden ajan. Samoin metallin jalostajat sekä suunnittelu- ja konsultointialan yritykset ovat lisänneet investointejaan. Tietokniikka-alalla sekä tärkeässä sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa suunta on päinvastainen.

Kiinteiden investointien odotetaan alalla nousevan lähelle kolmea miljardia euroa. Luku on korkein vuoden 2008 jälkeen.

Viime vuonna teollisuuden kokonaisinvestoinnit Suomessa ylittivät pääomien kulumisen ensimmäistä kertaa liki kymmeneen vuoteen. Tämän vuoden luvuista ei ole varmuutta, mutta toivottavasti tuotantokoneiston uusiutuminen on jatkunut niin, että myös volyymikasvu tulee mahdolliseksi.

Teollisuuden kapasiteetti on pitkän laman johdosta selvästi pienempi kuin kymmenen vuotta sitten, eikä tuotannon volyymikasvu voi jatkua kovin kauan ellei investointivauhti parane.

Teollisuuden investointien ja kiinteiden pääomien kehityksellä on suuri merkitys, koska teollisuusyritykset tuovat edelleen noin 80 prosenttia Suomen vientituloista, ja vientituloilla rahoitetaan monta lystiä tässä maassa. Esimerkiksi tuonti.

 

Tuotannollisten investointien pitkän aikavälin laskun ohella huolestuttavaa on tuotekehitysinvestointien alamäki. Sen selittää lähes täysin sähkö- ja elektroniikkateollisuuden kehitystoiminnan siirtyminen ulkomaille. Alan t&k-investoinnit romahtivat vuonna 2012 kolmesta miljardista 2,2 miljardiin euroon ja ovat siitäkin vielä puolittuneet viidessä vuodessa. Asia on merkityksellinen myös kone- ja metallituoteteollisuuden kannalta. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden innovaatioiden muuttaminen fyysisiksi tuotteiksi on työllistänyt myös koneenrakentajia.

 

Jos asiassa haluaisi nähdä hyvän puolen, se voisi olla se, että Nokialta ja sen alihankkijoilta vapautunut älyllinen kapasiteetti on joltain osin siirtynyt koneteollisuuteen kehittämään tälle alalle tärkeää digitalisaatiota.

Kone- ja metallituoteteollisuudessa t&k-investointien määrä on kasvanut tasaisesti. Runsaassa kymmenessä vuodessa panostus on kaksinkertaistunut.

Vuosina 2008-10 kone- ja metallituoteteollisuuden t&k-investointien määrä oli seitsemäsosa sähkö- ja elektroniikkateollisuuden t&k-investoinneista. Mikäli kehitys jatkuu ennallaan, on hyvin mahdollista, että jo tänä vuonna alojen suuruusjärjestys tässä suhteessa vaihtuu.

hard 159264 1280

Kone- ja metallituoteteollisuudessa liikevaihto ja uusien tilauksien määrä on ollut kasvussa, mutta hyvä kehitys ei jakaudu tasaisesti. Ero hyvien ja huonojen yritysten välillä on suuri. Samoin on huomattavaa, että vaikka toiminnan volyymi kasvaakin, työn tuottavuus ja yritysten keskimääräinen kannattavuus eivät kasva. Siksi yritysten kyky investoida ja kasvattaa kapasiteettiaan ei ole kovin vahva. Kaikissa tapauksissa ei halukaan ole kovin vahva, koska huonosti kannattavalle yritykselle toiminnan kasvattaminen on aina riski.

 

Kokonaisuutena kone- ja metallituoteteollisuuden kannattavuus on niukin naukin plussalla. Se on pysynyt samoilla haminoilla vuosikaudet, eikä ole mainittavasti noussut edes nyt nousukaudella. Erot tässäkin yritysten välillä ovat suuret.

Epätyydyttävälle kannattavuudelle ei ole yhtä ja yksiselitteistä syytä. Investoimattomuus tietysti ajan myötä johtaa huonoon kilpailukykyyn ja huonoon kannattavuuteen, mutta on tässä muutakin.

Monessa konepajassa ei ole huolehdittu riittävästi yksinkertaisista lattiatason asioista: ergonomian ja työmenetelmien ja työnsuunnittelun parantamisesta sekä materiaalien ja tiedonkulun selkeyttämisestä. Näillä seikoilla on suuri vaikutus työn tuottavuuteen ja ne ovat yleensä halpoja toteuttaa. Työnsuunnittelu ja työpaikan kehittäminen viisaasti yhdessä tehtynä voi olennaisesti vaikuttaa työntekijöiden sitoutumiseen ja viihtymiseen.

Sarjatuotannossa yksittäisen työvaiheen ja prosessin kehityksen merkitys korostuu, mutta hyvä menetelmäsuunnittelu parantaa myös lyhyiden tuotesarjojen ja tilaustuotannon tuottavuutta.

© Movetec 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®