Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Vaaliekstra

 

 magnifying glass 1020141 1920

Soteuudistuksen ja Juha Sipilän hallituksen kaaduttua puolueiden eduskuntavaalikampanjat ryntäsivät täyteen vauhtiin. Eri tahojen vaaliohjelmia levitellään julkisesti arvioitaviksi ja koristellaan kukkasin.

Ehdokkaiden ohjelmissa käsitellään kovin vähän taloudellisen hyvinvoinnin synnyttämistä - työtä ja elinkeinoelämää ja teollista infrastruktuuria. Näkyvimmin on esillä se, mikä politiikassa muutenkin on näkyvintä eli julkisten varojen jakaminen moninaisiin hyviin asioihin kuten maanpuolustukseen, hoivaan ja koulutukseen. Melkein yhtä suosittu aihe on yhteisten varojen keruu eli verotus.

Sipilän hallituksen näkyvin ja varmaan myös vaikein teko oli kilpailukykypaketin runnominen läpi eduskunnassa. Nyt osa puolueista pitää tärkeimpänä työvoimapoliittisena tavoitteenaan sen kumoamista. Suomalaisella versiolla parlamentarismista on hyvätkin puolensa, mutta pitkäjänteinen asioiden kehittäminen ei ole yksi niistä.

Yksi pitkien kaarien puutteesta kärsivä ala on osaamisen kehittäminen: innovaatiopolitiikka, tutkimus ja koulutus. Muutamat suomalaiset sanomalehdet julkaisivat Tomas Hedenborgin kirjoituksen, jossa hän vaatii näille asioille huomiota vaalikeskustelussa. Hedenborg on Fastemsin toimitusjohtaja ja Euroopan valmistavan teollisuuden järjestön Orgalimin puheenjohtaja.

Hedenborg esittää vakavan huolensa innovaatiojärjestelmän tilasta. Hänen mukaansa pitäisi ymmärtää ja tunnustaa, että innovointi on ollut teollisen ja taloudellisen menestyksemme moottori. Innovointi on tuonut kaksi kolmasosaa kasvustamme.

Hän viittaa kirjoituksessaan tammikuiseen professori Erkki Ormalan raporttiin suomalaisen innovaatiojärjestelmän kehitystarpeista. Suomalainen innovaatiojärjestelmä, joka aikanaan oli kansallisen ylpeyden aihe, on raportin mukaan ajettu tärviölle taitamattomilla ja tempoilevilla uudistuksilla.

Erityisesti raportti suomii tutkimus- ja innovaatiopolitiikan ennakoimattomuutta. SHOK-organisaatiot lakkautettiin yllättäen, tutkimustoiminnan verokannusteet otettiin käyttöön ja lopetettiin kaksi vuotta myöhemmin. Tekesin eli nykyisen Business Finlandin rahoitusta vuoroin leikattiin ja lisättiin ilman mitään ennakoitavuutta.

Ormala esitti raportissaan hyvän listan välttämättömiä toimenpiteitä, joilla yritysten luottamus suomalaiseen innovaatiojärjestelmään voitaisiin palauttaa. Ilmeistä kuitenkin on, että hänen ehdotuksensa jätetään kansliaan keräämään pölyä.

Yksi Ormalan heitto tuntuisi kuitenkin toteutuvan. Hän varoitti voimakkaasti siirtämästä innovaatiorahoituspäätöksiä maakunnille, koska se hajauttaisi tutkimustoimintaa entisestään, heikentäisi koordinaatiomahdollisuuksia ja romuttaisi lopullisesti yritysten mahdollisuudet hyödyntää tuloksia.

Tämä pelko unohtuu maakuntauudistuksen mukana.

Tomas Hedenborg viittaa myös Risto Siilasmaan tuoreeseen ÄlySuomi-kirjaseen. Siilasmaan mukaan Älykäs Suomi menestyy “nimenomaan haastavimmilla teknologioilla. Niissä hinta ratkaisee kilpailussa vähiten. Niistä saadaan suurin lisäarvo sekä teollisuudellemme että yhteiskunnallemme. Haastavimmilla teknologioilla ja niihin perustuvilla liiketoimintamalleilla luodaan tuleva hyvinvointimme”.

Hedenborgin mukaan puolueilta on tullut lupaavia viestejä sitoutumisesta TKI-panostusten nostamiseen neljään prosenttiin BKT:sta.

“Viestit eivät kuitenkaan ole hyvinvoinnillemme minkään arvoisia, jos ne eivät hallitusneuvotteluissa muutu konkreettisiksi päätöksiksi.

Suhdanne hiipuu jo. Ilman innovointia emme voi menestyä huonoissa suhdanteissa.

Meillä ei ole varaa hukata toista vaalikautta.”

 

Se on voima joka jyllää

overcoming 2127669 1280

 

Tilanne on erikoinen. Suomessa on liikkeellä kaksi ydinvoimalahanketta - toinen lähtökuopissaan ja toinen loppusuoralla. Lisäksi ilmastonmuutoskeskustelu käy todella kovilla kierroksilla. Uhkakuvia ja ratkaisumalleja puidaan keskustelutilaisuuksissa ja mediassa päivittäin. Silti ainoa tunnettu laajamittainen päästötön tapa tuottaa energiaa eli ydinvoima on kadonnut julkisuudesta.

Säteilyturvakeskuksen näyttämä vihreä valo Olkiluodon kolmannelle reaktorille ohitettiin tiedotusvälineissä olankohautuksella. Vanha totuus on, että yksi huono uutinen syö kymmenen hyvää. Epäonnistumiset ja viivytykset työmaalla on raportoitu tunnontarkasti, ja työn edistyminen on saanut jäädä vähemmälle. Silti olisi odottanut, että Stukin positiivinen lausunto olisi johtanut näyttävämpiin reportaaseihin.

Jos tästä eteenpäin Olkiluodon hanke etenee suunnitelman mukaan, Voimala liitetään verkkoon lokakuussa, ja heti ensi vuoden tammikuussa päästään säännölliseen sähköntuotantoon.

Hankkeen aatteelliset vastustajat esittivät jo alkumetreillä viisitoista vuotta sitten, että ydinvoima ei ole hinnaltaan kilpailukykyistä. Tämän asian pyörittely voi olla aika lailla teoreettista, ja sopivia laskentatapoja löytyy niin väitteen tukemiseksi kuin sen kaatamiseksikin.

Tuntuu kutenkin erikoiselta, että luonnonsuojelijat haastoivat hintanäkemyksillään ydinvoimayhtiöiden asiantuntijat ja omistajat. Varsinkin kun yhtiöt olivat valmiita pistämään omat rahansa siihen kiinni. Näillä on kuitenkin yksityiskohtaista tietoa neljän eri yksikön tuotannosta ja energiamarkkinoista muutenkin.

Ydinvoiman vastustamiseen voi olla paljon hyviä syitä, mutta hinta ei ole yksi niistä.


Olkiluodon voimalan omistaa Teollisuuden Voima Osakeyhtiö, ja voimalan tuottaman sähkön saavat yhtiön B-sarjan osakkeiden omistajat omistustensa suhteessa,  omakustannusperiaatteella. Osakkeista yli puolet omistaa samalla Mankala-periaatteella toimiva Pohjolan Voima. Sen omistajat taas ovat suomalaisia energiateollisuudessa ja raskaassa teollisuudessa toimivia yrityksiä, jotka ovat suorastaan riippuvaisia sähkön hankinnan kustannuksista ja luotettavuudesta.

Teollisuuden Voimalla, sen omistajilla ja omistajien omistajilla on mennyt paljon odotettua enemmän rahaa Olkiluodon kolmannen reaktorin viivästyksiin. On arvioitu, että niiden vuoksi hanke ei tule koskaan pääsemään kokonaisuutena voitolle. Voi olla. Jos omistajat nyt pääsisivät ajassa takaisin hetkeen, jolloin rakentamispäätös tehtiin, he ehkä päättäisivät toisin. Mutta eihän se ole mahdollista.

Nyt kuitenkin on näkyvissä tilanne, jossa sähköä alkaa tulla. Sitä tulee paljon, tasaisesti ja luotettavasti, ja jos aikaisemmista ydinvoimaloista voi mitään päätellä, tuotannon muuttuvat kustannukset ovat verraten matalat ja ennen kaikkea vakaat. Juuri tällaista sähköä tarvitsevat UPM, Stora-Enso ja Outokumpu, jotka ovat Pohjolan Voiman omistajia ja Olkiluodon sähkön käyttäjiä. Niiden näkökulmasta tappiot on jo otettu, ja nyt on voittojen vuoro.

Yhteiskunnan näkökulmasta suuri ydinvoimayksikkö on iso tekijä, joka muuttaa monta asiaa sähkömarkkinoilla ja taloudessa yleensä. Eikä pidä vähätellä sitäkään, että kolmosreaktorin tuotanto on päästötöntä sähköä. Se korvaa hiilen ja turpeen polttoa ja parantaa Suomen päästötasetta. Vaihtoehtoisesti se korvaa tuontisähköä ja parantaa vaihtotasetta.

Ehkä tärkein asia voimalan valmistumisessa on kuitenkin se, että se tekee Suomesta ainakin energian suhteen houkuttelevamman ympäristön kaikenlaiselle taloudelliselle toiminnalle.

Ehkä se vielä käynnistää samanlaisen positiivisen kierteen, kuin minkä Äänekosken biotuotetehdas, Uudenkaupungin autotehtaan investoinnit ja länsirannikon telakoiden menestys käynnistivät.

Viisi listahittiä

concert 1149979 1920

Vuoden vaihteen tietämillä ammattilaistenkin lehdet ja verkkopalvelut täyttyivät listoista: seitsemän trendiä, jotka muuttivat robotiikkaa päättyvänä vuonna, kahdeksan IoT-läpimurtoa, joita ei tapahtunutkaan, ja kymmenen asiaa, jotka ensi vuonna hoitaa tekoäly.

Oikeissa medioissa oikein tarjoiltuna ne voivat olla oikeinkin valaisevaa luettavaa, varsinkin jos jättää oikein tiukat aikatavoitteet omaan arvoonsa. Asiantuntijoiden laatimina niiden arvo ei ole pelkkää viihdearvoa.

Tämä tapa esittää lukijoille ajan ilmiöitä on niin antoisa, että se houkuttelee ottamaan seuraavan askeleen. Tässä listattuna viisi listausta tekniikasta, joiden osuvuutta kannattaa tänä vuonna seurata.


10 robotic companies to watch in 2019

The Robotreport seuraa herkeämättä ja laajalti robotiikka-alan uutisia, tapahtumia, yrityksiä, pääomasijoituksia ja uusia tekniikoita niin teollisuuden, tutkimuksen kuin hoivankin näkökulmasta - ja laatii jatkuvasti listauksia trendeistä ja teknologioista. Tämän vuodenvaihteen sisältöä ovat listaus viime vuoden merkkitapauksista sekä alkaneen vuoden kiinnostavimmista startupeista ja tärkeimmistä yrityksistä.

Yrityslista on huomiotaherättävä. Mukana on kuin onkin yksi teollisuusrobottien valmistaja. Ei kuitenkaan ABB tai Yaskawa vaan Universal Robotics, joka tekee niitä pieniä ja yksinkertaisia coboteja vaihetyöntekijöiden kavereiksi.

Kaksi yrityksistä työskentelee kuljettajattomien autojen parissa ja kolme itsenäisesti hankalissakin ympäristöissä liikkuvien laitteiden kanssa. Tähän ryhmään luen ihmisten ja eläinten askellusta matkivat sekä hyönteisten tavoin lentävät koneet.

Listan suurimmat yritykset ovat maailman suurimpia yrityksiä. Ne ovat kiinnostuneita yleensä robottijärjestelmistä ja pilvipalveluista.

Listan outolintu ellei jopa pahan ilman lintu on joka paikkaan nokkansa työntävä Facebook. Sosiaalisen median yhtiö rekrytoi kaikessa hiljaisuudessa robotiikan asiantuntijoita, osallistuu tutkimusohjelmiin ja on jopa julkaissut patentteja, joilla ei ole mitään tekemistä kissavideoiden tai selfieiden kanssa. Jotain se robotiikan alueella suunnittelee, mutta kukaan ei tunnu tietävän mitä.


My 5 robotic trends of 2019 (from a business lens)

Listan laatija Justin Currie on teknologiayhtiö Genesis Roboticsin toimitusjohtaja. Hänen viisikohtaisessa listassaan on oikeastaan vain yksi asia. Robotiikassa koittaa se päivä, jolloin pioneerit ja propellihatut ovat puuhansa puuhastelleet, ja isot pojat astuvat kehään.

Teollisuusrobottien markkinoilla se tarkoittaa sitä, että kaikki nousee ja laskee sen mukaan mitä Kiinassa tapahtuu. Logistiikan automaatiossa, pilvijärjestelmissä  ja kuluttajarobotiikassa jylläävät muut kuten Amazon, Google ja Microsoft.

Currie nostaa pointeissaan suurten yritysten lonkerot esiin kiinnostavalla tavalla.


6 Top 3D Printing Stories from 2018

3D-tulostus on eri kohdalla kehityskaaressaan kuin robotiikka. Tulostamiseen liitetään vielä villimpiä visiota kuin robotiikkaan. Sillä todella on potentiaalia muuttaa tapoja, joilla tavaroita tehdään.

Suuret yritykset eivät kuitenkaan ole vielä innostuneet sen paremmin polymeerien kuin metallienkaan tulostuksesta muuten kuin käyttäjinä.

Vaikka eivät aivan Googlen ja Microsoftin luokassa olekaan, Hewlett Packardia ja Basfia voidaan pitää suurina yrityksinä, ja ne molemmat esiintyvät tässä Engineering.com -sivuston listauksessa. HP laitevalmistajana ja kemiajätti BASF raaka-aineiden kehittäjänä. Muut listan sijat menevät omia menetelmiään kehittäville startupeille.

Evolve Additive tuo tuo polymeeria jauheena kappaleen pintaan kerros kerrokselta painotekniikkaa muistuttavalla menetelmällä. Originin kone ja prosessi laajentavat yhteistyössä BASFin kanssa tulostettavien materiaalien valikoimaa. Digital Alloys tulostaa metalleja, mutta ei käytä jauhetta ja laseria, vaan lankaa ja tuo sulatuksessa käytettävän sähköenergian samaa lankaa pitkin.

Velo3D sen sijaan luottaa edelleen laseriin ja jauheeseen, mutta kehittää menetelmiä, joilla muutoksia työtilan olosuhteissa voidaan paremmin ottaa huomioon koneen ohjauksessa. Velo3D aloittaa vaikean lasersintrauksen kummallisuuksien ennakoinnin ennustamalla miten tuloste tulee poikkeamaan mallista ja kompensoimalla muutoksia etukäteen.


5 AI trends to Watch 2019

Yhdysvaltalainen mediayhtiö Forbes saattaa olla kaikkein innokkain trendilistojen laatija. Sen tekoälylistaus vuodenvaihteessa ei käsittele niinkään tekniikkaa kuin tekoälyn vaikutuksia taloudessa. Kiinnostavaa silti.

Listalla on tutut pelottelut menetettävistä työpaikoista ja visiot läpimurroista lääketieteessä. Kaikkein kiinnostavin lienee kohta, jossa Forbes ennustaa tekoälyn lisäävän merkittävästi tekoälytutkijoiden tarvetta. Näin todella saattaa käydä.


Viisi asiaa tekoälystä, jotka tulisi tietää

VTT:n tutkimusprofessori Heikki Ailisto julkaisi ennen vuodenvaihdetta VTT:n blogisarjassa kirjoituksen, joka on kaikkia edellisiä parempi, koska se on totta jo nyt.

Ailisto listaa tekoälyyn liittyviä tosiasioita, joiden avulla alaa koskevaa keskustelua voi ymmärtää paremmin. Ennen kaikkea voi päätellä mikä on hypeä ja mikä ei.

Tekoälyn viimeaikainen menestys perustuu syvien neuroverkkojen ja suurten datamassojen käyttöön. Nämä ovat erittäin tehokkaita menetelmiä tietyissä sovelluksissa, esimerkiksi kasvojen tunnistamisessa kuvista tai automaattisessa kielenkääntämisessä. Matka yleiseen tekoälyyn, jolla on edes alkeellisesti ihmisen kaltaista ymmärrystä todellisuudesta, on vielä pitkä.

 

 

Teräs pitää paikkansa

0067 20180718 0782 2

 

Terästeollisuutta on vuosikymmenet pidetty häviävänä matalan tuottavuuden alana, jonka tekohengittäminen länsimaissa on turhaa ellei suorastaan haitallista työtä. Uutisissa terästeollisuutta sivutaan vain kauppasotien ja ilmastokriisin yhteydessä. Aina osana ongelmaa, vaikka sen voisi nähdä myös osana ratkaisua. Tekniikkaa laajalti käsittelevissä uutisvälineissä teräs on uutisen kohteena, kun joku kertoo kehittäneensä muovin tai muun, joka on lujempaa kuin teräs.

Totta onkin, että monessa käyttökohteessa teräs on korvattu muovilla tai alumiinilla tai jollain muulla raaka-aineella. Mutta totta on myös se, että teräksen kulutus on reilusti kaksinkertaistunut vuosituhannen vaihteen jälkeen. Eli ei se ihan pelkkää tappiota ole ollut.

Kulutuksen kasvua on tapahtunut kaikkialla, myös Euroopassa. Tätä ei ole huomattu uutisissa kertoa.

Teräksen tunkkainen imago johtuu varmaankin siitä, että se on niin vanha ja tavallinen materiaali. Terästä on kaikkialla, eikä 2010-luvun teräs näytä sen modernimmalta kuin 1910-luvun teräskään. Teräksestä tehdyt tavarat tietysti ovat muuttuneet.

Jotain on silti tapahtunut itse aineessakin. Kun San Franciscoon rakennettiin kuuluisaa Golden Gate -siltaa, siihen käytettiin 83 000 tonnia sen aikaista rakenneterästä. Tänään vastaava silta tehtäisiin puolella teräsmäärällä. Pilvenpiirtäjien rakentaminen muuten kuin teräsrunkoisina on käytännössä mahdotonta. Vuonna 2000 maailmassa oli 263 yli kaksisataa metriä korkeaa rakennusta. Kaksi vuotta sitten luku oli 1319. Yhtenä syynä nopeaan kasvuun pidetään uusien lujien rakenneterästen kehitystä. Niitä käyttäen korkea rakennus voidaan toteuttaa puolella teräsmäärällä verrattuna viidenkymmenen vuoden takaisiin teräksiin.

Tänään markkinoilla olevista yli 3500 teräslajista seitsemääkymmentäviittä prosenttia ei kaksikymmentä vuotta sitten ollut olemassa. Suunnittelija, joka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen valitsee tuotteeseen saman teräksen selvittämättä vaihtoehtoja ei hoida hommiaan.

Yli puolet kaikesta valmistettavasta teräksestä käytetään talojen ja infrastruktuurin rakentamiseen. Autot vievät 12 prosenttia ja muut kuljetusvälineet kuten laivat ja junat viisi prosenttia. kuusi prosenttia teräksestä käytetään kodinkoneiden ja erilaisten sähkölaitteiden valmistukseen. Loppu eli noin neljäsosa käytetään teollisuudessa koneiden, laitteiden kaikenlaisten metallituotteiden valmistukseen.

Siitä ei pääse mihinkään, että teräksen tuotanto aiheuttaa suuret päästöt ilmakehään ja lähiympäristöön. Jokaista raakaterästonnia kohti ilmaan pääsee 1,83 tonnia hiilidioksidia. Osa päästöistä johtuu tehtaiden energiankulutuksesta. Valtaosa kuitenkin syntyy prosessissa, jolla rautasulasta poistetaan hiiltä.

Energiankulutusta on onnistuttu pienentämään, mutta prosessipäästöille ei voi paljoa tehdä ellei teräksen tekemiseksi keksitä kokonaan uutta prosessia. Mene ja tiedä. Sellaisestakin on kuultu puheita.

Tälläkin asialla on toinen puoli. Joku pitää tuulivoimaa ratkaisuna sähköntuotannon päästöihin. Tuulivoimala on 80 prosenttisesti terästä. Ei siitä sen enempää. Ainakin tällä kohtaa teräs on paitsi osa ongelmaa myös osa melkein kaikkia kuviteltavia ratkaisuja.

Liikenteen päästöjen ratkaisuiksi tarjotaan joukkoliikennettä ja sähköautoja. Nopeiden sähköjunien lasketaan aiheuttavan 88 prosenttia vähemmän päästöjä kuin henkilöautoliikenteen. Sähköjunien massasta 10-15 prosenttia on terästä. Tavarajunat ovat käytännössä sitä kokonaan. Niin ja kiskot. Ne ovat terästä.




Jonon jatkoksi

 

businessman 2606506 1920

Uuden vuoden ensimmäisillä viikoilla on julkaistu kaksi tärkeää eteenpäin katsovaa selvitystä: professori Erkki Ormalan raportti innovaatiojärjestelmän tilasta ja kehitystarpeista sekä Elinkeinoelämän keskusliiton jo perinteinen investointikatsaus.

Ormalan paperia voi myös pitää perinteisenä. Ministeri Mika Lintilän  onnittelusanojen saattelemana se todennäköisesti lasketaan päällimmäiseksi alati kasvavaan pinoon selvityksiä, joiden suosituksia ei ole koskaan ollutkaan tarkoitus toteuttaa.

Ormala aivan oikein esitti leikatun rahoituksen perumista ja hyväksi havaittujen mutta hylättyjen toimintamallien palauttamista. Ei ole niin kauaa siitä, kun OECD esitti aivan vastaavaa, ja OECD:n jälkeen EU. Ei niitäkään kuunneltu, kiiteltiin vain. Jonon jatkoksi, Ormala.

Teollisuuden tutkimus- ja tuotekehitystoiminta on laskenut voimakkaasti jo pitkään. Laskun syy on matkapuhelimien valmistuksen ja  tuotekehityksen loppuminen Suomessa. Muutos on ollut niin suuri, että se on peittänyt alleen muiden alojen ylä- ja alamäet.

Viime vuosina Suomessa innovaatiojärjestelmän tärkeitä organisaatioita on myllätty ja t&k-rahoituksen myöntämisvaltuuksia on vuoroin lisätty ja vähennetty. Teknologia-aloille tällainen on myrkkyä. Ne haluavat toimia ympäristössä, joka on vakaa, tavoitteisiinsa sitoutunut ja tehokas. Tällainen professori Ormalan mukaan suomalainen innovaatiojärjestelmä oli ennen, mutta ei ole enää. Siksi yritykset yhä enemmän tekevät tutkimustaan ja kehittävät ja valmistavat uusia tuotteita muualla.

 

Viime vuonna Suomessa tutkimus- ja tuotekehitysmenot kääntyivät aivan hienoiseen kasvuun ja tänä vuonna kasvun odotetaan hieman vahvistuvan. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen taso on kuitenkin varsin matala.

Investointiaste eli kiinteiden investointien suhde teollisuuden jalostusarvoon oli viime vuonna alle 11 prosenttia. Se on vähemmän kuin viime vuonna ja vähemmän kuin länsimaissa keskimäärin.

EK:n investointitiedustelun ennakkotiedon mukaan kiinteät investoinnit vähenivät viime vuonna selvästi. Niiden arvo laski noin 12 prosenttia noin 3,7 miljardiin euroon. Lasku johtuu useiden suurien hankkeiden valmistumisesta, ja se oli odotettu. Tänä vuonna odotetaan taas lähes kuuden prosentin lisäystä tehdasteollisuuden kiinteisiin investointeihin.

Yhteensä kiinteitä ja t&k-investointeja teollisuudessa odotetaan tänä vuonna tehtävän 6,4 miljardilla eurolla. Se on noin viisi prosenttia enemmän kuin viime vuonna, mutta kuitenkin vähemmän kuin 2017.

Viimevuotisessa investointikyselyssä iloittiin siitä, että tulevista investoinneista aikaisempaa isompi osa, 38 prosenttia, tähtäsi tuotannon kasvattamiseen. Tänä vuonna tätä ilonaihetta ei tuntuisi enää olevan.  Laajennusinvestointien osuuden kaikista investoinneista odotetaan olevan 32 prosenttia ja korvausinvestointien 42 prosenttia. Rakennustuoteteollisuudessa ja energia-alalla tähdätään muita aloja selvästi enemmän kasvuun.

 

EK:n investointitiedustelun ennakkotiedon mukaan investoinnit kasvoivat viime vuonna voimakkaimmin keskisuurissa, 250–499 henkeä työllistävissä yrityksissä. Tänä vuonna investointien kasvun ennakoidaan painottuvan 50–249 henkeä työllistäviin yrityksiin. Valtaosa tehdasteollisuuden investoinneista tehdään kuitenkin suurissa yrityksissä. Vähintään 500 henkeä työllistävissä yrityksissä investointien arvo oli vuonna 2017 noin 2,5 miljardia euroa. Vuonna 2018 investoinnit vähenivät selvästi. Vuonna 2019 investointien arvon odotetaan kuitenkin kääntyvät nousuun.

Teknologiateollisuudessa kiinteät investoinnit olivat vuonna 2017 Tilastokeskuksen mukaan 1,49 miljardia euroa. EK:n tiedustelun mukaan investoinnit kasvoivat viime vuonna jonkin verran, mutta tänä vuonna kasvun odotetaan lievästi taittuvan ja investointien arvo olisi noin 1,55 miljardia.

Metallien jalostuksen investointien odotetaan kasvavan tänä vuonna 400 miljoonaan euroon. Kone- ja metallituoteteollisuuden investointien arvon odotetaan laskevan viime vuoden 900 miljoonasta 820 miljoonaan.  Elektroniikka- ja sähköteollisuuden kiinteiden investointien arvo oli toissa vuonna 397 miljoonaa euroa. Tänä vuonna investointien arvoksi arvioidaan noin 330 miljoonaa euroa.

© Movetec 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®