Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Kolme koota teknologiasta

Talouden valtalehti Financial Times järjestää vuosittain ilmeisen korkeatasoisia konferenssitapahtumia valmistavan teollisuuden johdolle ja yliopistoväelle. Aiheina on teknologian ja markkinoiden trendikkäitä ilmiöitä, joita tämänkin alan liepeiltä löytyy: IoT, tekoäly, robotiikka, pilvipalvelut, alustatalous, sähköautot ja muut. Ja Brexit tietysti, koska Britanniassa ollaan.

Teollisuusjohtajien, pankkipiirien ja yliopistoväen lisäksi on FT:n Manufacturing Summiteihin osallistuu melkoinen määrä teollisuuden trendejä ammattimaisesti seuraavia analyytikkoja ja pundiitteja.

Missä vain  21. vuosisadan teollisuuden haasteista keskustellaan riittävän suurella arvovallalla paikalla on - jos ei äänessä niin kuulemassa - myös Peter Marsh, brittiläinen tietokirjailija ja luennoitsija.

Marshilla tuntuu oleva taito poimia rönsyilevistä tarinoista olennainen tieto ja esittää se niin kuin kaaoksessa olisi selkeä rakenne. Uutta teknologiaa ja uutta tietoa tulevista mullistuksista tulee tarjolle kaiken aikaa, mutta Marsh onnistui tiivistämään edellisen summitin rönsyilevän sisällön kolmeen ilmiöön - vieläpä kolmeen kirjaimeen: 3C  - code, collaboration, capability.

Olkoon se meille 3K - koodi, kimppa, kyvykkyys.

Koodi tietysti kuvaa tuotteiden ja tuotantojärjestelmien ohjelmia. Kimppa tarkoittaa yritysten suhteita yhteistyökumppaneihin kuten toimittajiin, kehittäjiin ja asiakkaisiin. Kyvykkyys on yrityksen työntekijöiden osaamista.

Koodin ja datan merkitystä on tarpeetonta enää korostaa. Ongelma on enää siinä, että useimmat yritykset eivät ole aloittaneet järjestelmällistä datan keräämistä ja jalostamista, eikä niille siksi kerry tietoa tuotteiden ja prosessien käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa. “Jokainen koneenrakentaja on myös ohjelmistoyritys, ne vain eivät ole sitä itse vielä huomanneet”, FT:n Summitissa sanottiin.

Jokaisessa valmistusvaiheessa syntyy dataa, ja jokaisessa tuotteen asiakkaalle tekemässä toiminnossa syntyy dataa, joilla on arvoa sekä tuotteen kehittäjälle että käyttäjälle.

Autovalmistaja Ford kehittää monien muiden tavoin kuljettajattomia autoja. Jokainen tällaisen auton rekisteröimä havainto ympäristöstään, esimerkiksi muista ajoneuvoista tai jalankulkijoista, synnyttää dataa, joka on arvokasta niille julkisille tahoille, jotka kehittävät liikennejärjestelmiä ja älykaupunkeja.

Jos Fordin mukaan liikenteessä ollaan siirtymässä yksilöiden suunnittelemista reiteistä järjestelmien optimoimiin siirtymisiin, kuinka monella muulla alueella voi tapahtua samaa? Tuotanto- ja logistiikkajärjestelmissä sekä suurien koneiden mekaanisissa ja kinemaattisissa järjestelmissä ainakin. Kun kunnonvalvonnassa joskus siirrytään suunniteltuun käyttöön perustuvasta ennakkohuollosta todellisen käyttöön ja mitattuun kuntoon perustuviin toimenpiteisiin, tarvitaan ehdottomasti erilaisia tietojärjestelmiä optimoimaan ja toteuttamaan huolto-ohjelmia.

Kimpoista ja kumppanuuksista huipputapahtumassa nousi muiden yläpuolelle Koneen ja IBM:n yhteistyö. Siinäkin on kysymys datan keräämisestä ja käyttämisestä. Kun tiedetään paremmin ihmisten liikkeet jossain suuressa rakennuskompleksissa kuten hotellissa tai rautatieasemalla, voidaan lämmityksen, valaistuksen ja ilmastoinnin resursseja ohjata älykkäämmin.

Kone on suuryritys. Silti se arvioi, että sen omat rahkeet eivät riitä tällaisten ratkaisujen tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen, vaan se tarvitsee avukseen todellisia jättiläisiä.

Aina yhteistyö ei liity datan keräämiseen. Intialaisomisteinen Yhdysvalloissa toimiva alumiinin valmistaja Novelis tekee yhteistyötä kiinalaisen Geelyn omistaman London Electric Vehicle Companyn kanssa. LEVC on tuomassa sähköautoa Lontoon taksiksi. Yhtiöitä kiinnostaa miten alumiinikomponentteja voitaisiin käyttää osana taksien muovikomposiittirakenteita. Yhtiöt haluavat tehdä seuraavat Lontoon taksit muovista ja alumiinista.

Novelin tekee samanlaista yhteistyötä monien muidenkin autoyhtiöiden kanssa alumiinin ja teräksen naittamisessa.

Euroopan teknologiateollisuuden etujärjestön Orgalimen pääjohtaja Malte Lohan korosti FT:n tilaisuudessa, miten tämänkaltainen yhteistyö moninkertaistaa innovaatioiden vaikutukset.


On aivan ilmeistä, että tämänkaltaisen hankkeiden kanssa työskentelevä teknologiateollisuus tarjoaa tulevaisuudessa houkuttelevia uravaihtoehtoja nuorille kyvykkäille ihmisille. Teollisuusjärjestöillä ja hallituksilla on suuria ja menestyksekkäitäkin ohjelmia parhaiden kykyjen houkuttelemiseksi alalle ratkomaan globaaleja ympäristön ja elämän kannalta olennaisia kysymyksiä.

Itse asiassa se tulee olemaan helppoa. Ainakin helpompaa kuin toinen kyvykkyyksiin liittyvä haaste: Kuinka saadaan näissä yhtiöissä ja tutkimuslaitoksissa nyt työskentelevät vanhemmat loistavat asiantuntijat edelleen laajentamaan ja syventämään osaamistaan, että he pystyisivät osallistumaan ja johtamaan näitä vallankumouksia.

Kuinka saadaan yritykset, jotka ovat tehneet niin hyvää työtä nuorten houkuttelemiseksi lisäämään olennaisesti panostusta nykyisen henkilöstön kouluttamiseen, että heidän osaamisensa ja kokemuksensa kehittyisi edelleen eikä ainakaan unohtuisi.

Siinä meille brittipundiitin näkökulma kolmanteen c-kirjaimeen.

Ohittaako kone jo elektroniikan?

Elinkeinoelämän keskusliitto pitää lukua suomalaisen teollisuuden investoinneista. Kaksi kertaa vuodessa se kysyy jäseniltään näiden investoinneista ja investointisuunnitelmista. Tätä vuotta koskevat kyselyt tuottivat teknologiateollisuuden osalta mieluisan joskin odotetun tuloksen. Teknologiateollisuus investoi tänä vuonna pitkästä aikaa kapasiteetin kasvattamiseen eikä pelkästään kapasiteetin ylläpitoon. Edellisinä vuosina kiinteiden investointien tarkoitus useimmissa tapauksissa on ollut kapasiteetin korvaaminen tai rationalisointi. Kapasiteetin kasvattamista on tavoiteltu pienemmällä osalla investoinneista.

Kone- ja metallituoteteollisuudessa ovat kiinteitä investoinnit olleet kasvusuunnassa jo usean vuoden ajan. Samoin metallin jalostajat sekä suunnittelu- ja konsultointialan yritykset ovat lisänneet investointejaan. Tietokniikka-alalla sekä tärkeässä sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa suunta on päinvastainen.

Kiinteiden investointien odotetaan alalla nousevan lähelle kolmea miljardia euroa. Luku on korkein vuoden 2008 jälkeen.

Viime vuonna teollisuuden kokonaisinvestoinnit Suomessa ylittivät pääomien kulumisen ensimmäistä kertaa liki kymmeneen vuoteen. Tämän vuoden luvuista ei ole varmuutta, mutta toivottavasti tuotantokoneiston uusiutuminen on jatkunut niin, että myös volyymikasvu tulee mahdolliseksi.

Teollisuuden kapasiteetti on pitkän laman johdosta selvästi pienempi kuin kymmenen vuotta sitten, eikä tuotannon volyymikasvu voi jatkua kovin kauan ellei investointivauhti parane.

Teollisuuden investointien ja kiinteiden pääomien kehityksellä on suuri merkitys, koska teollisuusyritykset tuovat edelleen noin 80 prosenttia Suomen vientituloista, ja vientituloilla rahoitetaan monta lystiä tässä maassa. Esimerkiksi tuonti.

 

Tuotannollisten investointien pitkän aikavälin laskun ohella huolestuttavaa on tuotekehitysinvestointien alamäki. Sen selittää lähes täysin sähkö- ja elektroniikkateollisuuden kehitystoiminnan siirtyminen ulkomaille. Alan t&k-investoinnit romahtivat vuonna 2012 kolmesta miljardista 2,2 miljardiin euroon ja ovat siitäkin vielä puolittuneet viidessä vuodessa. Asia on merkityksellinen myös kone- ja metallituoteteollisuuden kannalta. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden innovaatioiden muuttaminen fyysisiksi tuotteiksi on työllistänyt myös koneenrakentajia.

 

Jos asiassa haluaisi nähdä hyvän puolen, se voisi olla se, että Nokialta ja sen alihankkijoilta vapautunut älyllinen kapasiteetti on joltain osin siirtynyt koneteollisuuteen kehittämään tälle alalle tärkeää digitalisaatiota.

Kone- ja metallituoteteollisuudessa t&k-investointien määrä on kasvanut tasaisesti. Runsaassa kymmenessä vuodessa panostus on kaksinkertaistunut.

Vuosina 2008-10 kone- ja metallituoteteollisuuden t&k-investointien määrä oli seitsemäsosa sähkö- ja elektroniikkateollisuuden t&k-investoinneista. Mikäli kehitys jatkuu ennallaan, on hyvin mahdollista, että jo tänä vuonna alojen suuruusjärjestys tässä suhteessa vaihtuu.

hard 159264 1280

Kone- ja metallituoteteollisuudessa liikevaihto ja uusien tilauksien määrä on ollut kasvussa, mutta hyvä kehitys ei jakaudu tasaisesti. Ero hyvien ja huonojen yritysten välillä on suuri. Samoin on huomattavaa, että vaikka toiminnan volyymi kasvaakin, työn tuottavuus ja yritysten keskimääräinen kannattavuus eivät kasva. Siksi yritysten kyky investoida ja kasvattaa kapasiteettiaan ei ole kovin vahva. Kaikissa tapauksissa ei halukaan ole kovin vahva, koska huonosti kannattavalle yritykselle toiminnan kasvattaminen on aina riski.

 

Kokonaisuutena kone- ja metallituoteteollisuuden kannattavuus on niukin naukin plussalla. Se on pysynyt samoilla haminoilla vuosikaudet, eikä ole mainittavasti noussut edes nyt nousukaudella. Erot tässäkin yritysten välillä ovat suuret.

Epätyydyttävälle kannattavuudelle ei ole yhtä ja yksiselitteistä syytä. Investoimattomuus tietysti ajan myötä johtaa huonoon kilpailukykyyn ja huonoon kannattavuuteen, mutta on tässä muutakin.

Monessa konepajassa ei ole huolehdittu riittävästi yksinkertaisista lattiatason asioista: ergonomian ja työmenetelmien ja työnsuunnittelun parantamisesta sekä materiaalien ja tiedonkulun selkeyttämisestä. Näillä seikoilla on suuri vaikutus työn tuottavuuteen ja ne ovat yleensä halpoja toteuttaa. Työnsuunnittelu ja työpaikan kehittäminen viisaasti yhdessä tehtynä voi olennaisesti vaikuttaa työntekijöiden sitoutumiseen ja viihtymiseen.

Sarjatuotannossa yksittäisen työvaiheen ja prosessin kehityksen merkitys korostuu, mutta hyvä menetelmäsuunnittelu parantaa myös lyhyiden tuotesarjojen ja tilaustuotannon tuottavuutta.

Turhan paljon t&k:ta

machine 1788323 1280

Tuotekehitystyön kustannuksia ja varsinkin sen ulkoistamisen kustannuksia seurataan koneita rakentavissa yrityksissä tarkoin. Yleensä laskelmat osoittavat, kun kaikki kustannukset otetaan huomioon, että ulkoistettu suunnittelu on kalliimpaa kuin yrityksien omien suunnittelijoiden tekemä työ.

Jos vertailuun otetaan mukaan kehitettävien komponenttien tai toimintojen arvo kokonaisuudelle, ero vain kasvaa - mikäli sellainen laskelma lainkaan on tehtävissä. Syitä tähän on monia. Omissa käsissä halutaan ehkä pitää eniten asiakasarvoa tuottavien piirteiden kehittäminen. Vastaavasti vähemmän arvokkaiden ja joidenkin erikoisosaamista vaativien komponenttien suunnittelu halutaan ostaa ulkoa, parhaassa tapauksessa niihin erikoistuneilta yrityksiltä.

Kustannuksien seuraaminen ja vertaaminen on helppoa, mutta t&k-työn ulkoistamista tai valmiin teknologian ostamista pitäisi katsoa myös tuottojen näkökulmasta. Mitä taitava tuotekehityksen ulkoistaminen tarkoittaa kannattavuusyhtälön toiselle puolelle: mitä hävitään, kun kehityshanke venyy, tai mitä voitaisiin voittaa, jos tuote saataisiin markkinoille kuukautta aikaisemmin.

Myöhästyminen voi tarkoittaa lyhyempää tuotteen elinkaarta, jolloin kehityskustannukset ja muut kiinteät kustannukset jakautuvat pienemmälle määrälle tuotteita. Se voi tarkoittaa myös huonompaa hintaa ensimmäisten kuukausien ajan, koska ei ollakaan markkinoilla uraauurtavalla tuotteella vaan muita seurailevalla tuotteella.

 

IoT - tai teollinen internet tai digitalisointi, kuinka vain haluatte - asettaa monet koneita rakentavat yritykset vaikeaan tilanteeseen. Uudenlaisille koneille, ja uudenlaisille “älykkäille” ominaisuuksille on kysyntää, ja varustelukilvassa halutaan ehdottomasti pysyä mukana. Kärkijoukoissa suorastaan.

Älytekniikan tulo ei kuitenkaan tarkoita että edellisen sukupolven koneita ei enää kysyttäisi, tai että niitä ei enää kehitettäisi ja räätälöitäisi. Se ei myöskään tarkoita, että koneiden kysyntä kaksinkertaistuisi. Ainoa, joka saattaa kaksinkertaistua nopeasti on tuotekehityskustannus. Markkinoille on saatava joka tuotteesta kaksi versiota, toinen älyllä ja toinen ilman. Älyn päälleliimaus nykyisiin, toimiviinkaan rakenteisiin ei yleensä ole paras ratkaisu.

Tilanne on samanlainen, missä liikkuvan kaluston valmistajat ovat hybridi- ja sähkötekniikoiden kanssa. Sähköautoilu ei olennaisesti lisää autojen kokonaiskysyntää, mutta kehityskustannukset kasvavat, koska bensa- ja dieselmallien lisäksi on tarjottava hybridi- ja täyssähkötekniikkaa. Autot saattavat näyttää samanlaisilta, mutta niissä ei välttämättä ole montakaan samaa osaa.

Ilman merkittävien kokonaisuuksien ulkoistamista tästä ei selvitä. Ei koneenrakennuksessa eikä autoteollisuudessa.

Suomessa toimivan koneenrakentajan on hyvin vaikea nopeasti kasvattaa oman tuotekehitysosastonsa kapasiteettia. Tutkimus- ja kehityspanoksen hankkiminen joko ulkoistamalla tai liittoutumalla näyttää yhä kiinnostavammalta.

Ongelmaksi tulee ulkoistettavan kokonaisuuden määritteleminen ja oikean, asiantuntevan kumppanin löytäminen.

Digitaalisen ajan paradoksi

 

robot 3010309 1280

Takana ovat kutkuttavat viikot, eikä pelkästään tekniikan ja teollisuuden tärkeiden messutapahtumien vuoksi. Teollisuuden ja teknisen kaupan tuotteiden kysyntä pysyy korkeana samalla kun ekonomistit ympäri maailman kertovat alamäen jo pian alkavan. Samoin valtioiden päämiehet YK:n täysistunnossa ja muuallakin lähettävät julistuksia, jotka ovat toisistaan täysin päinvastaisia.

Ainoa asia, josta kaikki maailman julistajat ja juhlapuhujat tuntuvat olevan yhtä mieltä on se, että digitalisaatio ja tekoäly tulevat hyökyaallon tavoin ja muuttavat aivan kaiken. Maailma, jossa ihmiset elävät, ja tavat joilla yritykset toimivat muuttuvat kertakaikkiaan. Tuottavuus visionäärien mukaan nousee uusiin ulottuvuuksiin, ja se on uuden tekniikan ansiota.

Visio on niin voimakas ja sen synnyttävä ilmiö niin todellinen, että niin tekniikan, kansantalouden, yritystalouden kuin yhteiskuntatieteidenkin tutkijat ovat suorastaan pakotettuja ottamaan kantaa siihen mitä on tulossa. Teknologian vallankumouksesta jaettava tieto ei saa jäädä palopuhujien varaan.

Yksi näkyvistä tutkijakeskustelijoista tällä alueella on washingtonilaisen Brookings-tutkimusinstituution Zia Qureshi. Hänen näkemyksiään teknologian vaikutuksista hyvinvointiin ja tuottavuuteen voi lukea muun muassa MIT:n uusimmasta Technology Review -julkaisusta.

Brookings on se instituutio, jonka tilaisuudessa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kävi esittämässä näkemyksiään kansainvälisestä tilanteesta ja avoimuuden ja yhteistyön merkityksestä. Ne olivat jossain määrin isäntämaan nykymenosta poikkeavia näkemyksiä.

 

Qureshi tuo kirjoituksissaan esiin ilmiön, jota hän kutsuu tuottavuusparadoksiksi. Höyrykone, sähköistyminen ja automaatio eli ensimmäinen, toinen ja kolmas teollinen vallankumous johtivat nopeasti tuottavuuden kasvuun ja elintason nousuun. Neljäs eli digitaalinen vallankumous on ollut aivan ilmeinen jo ainakin toistakymmentä vuotta, mutta samanlaisesta tuottavuusvaikutuksesta ei näy merkkejä.

Tekniikka on tuottavuuden kasvun päämoottori, sen avulla ihmiset saavuttavat kaikessa tekemisessä korkeamman tehokkuuden tason. Miksi siis tuottavuuden kasvu suurimmissa talouksissa on hidastunut viimeisten vuosikymmenien aikana, samalla kun teknologian kehitys on nopeimmillaan, Qureshi ihmettelee kirjoituksissaan.

Tutkijoiden keräämän datan mukaan tuottavuuden kasvun hidastuminen 1980-luvulta alkaen on aivan todellinen ilmiö. Joissain maissa 1990 luvulla ja 2000-luvun alussa kasvu taas kiihtyi - ilmeisesti juuri teknologian vaikutuksesta - mutta vahvan tuottavuuskasvun vaihe jäi niissäkin lyhyeksi.

 

Tutkijat ovat selvittäneet tuottavuusparadoksin syitä yrityksissä ja yhteiskunnassa yleensä, ja he ovat löytäneet tuottavuuden kasvuvauhtia selittäviä syklisiä sekä rakenteellisia tekijöitä. Varsinaista selitystä ilmiölle ei ole kuitenkaan keksitty.

Ongelma ei ehkä liitykään tekniikkaan itseensä, vaan ehkä muureihin ja hidasteisiin, joita teknologian soveltamisen ja tuottavuushyötyjen saavuttamisen edessä on. Yksi selitys on sekin, että tuottavuus todella olisi noussut, mutta kansantalouden mittarit eivät sitä huomaa. Tuotteiden laatu on parantunut ja valikoima kasvanut, mutta kuluttajan saama lisähyöty ei ole samassa mitassa siirtynyt hintoihin. Tarjolla on myös selvästi haluttuja palveluja kuten google-haku, joille ei ole lainkaan laitettu kappalehintaa. Nämä eivät näy tuottavuusmittauksissa ainakaan välittömästi.

Tutkijoiden mukaan tämä johtaa teknologian vaikutusten aliarviointiin, mutta ei riitä selittämään kuin pikkuosan laskusta. Valitettavasti tuottavuusparadoksi on totta, eikä sitä voi laittaa mittausvirheen piikkiin.

 

Yhden merkittävän havainnon Zia Qureshma MIT:n artikkelissaan kuitenkin esittää: on havaittu, että tuottavuuden kasvuvauhtiin vaikuttavat samat tekijät kuin palkkatasa-arvoon - tai ehkä paremminkin palkkaerojen kasvuun. Ei siis niin, että toinen johtuisi toisesta, vaan niin, että molemmat johtuvat samoista asioista.

Tuottavuuskehitykseen voitaisiin siis vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Qureshma luetteleekin joukon politiikkasuosituksia, jotka saattaisivat auttaa kokonaistuottavuutta parempaan kasvuun ja koitua kaikkien hyväksi.

Ensimmäinen kohta on markkinakilpailun virkistäminen. Sääntelyllä pitäisi vaikuttaa kaupan ja kilpailun esteiden purkamiseen kuitenkin niin, että yritykset eivät pääse käyttämään markkina-asemaansa kuluttajien etuja vastaan.

Toiseksi teknologiapolitiikan pitäisi tähdätä innovointiin ja edistää innovaatioiden käyttöönottoa ja leviämistä. Julkista tuotekehitysrahoitusta tulisi lisätä. Ensin pitää kuitenkin muuttaa vallalla olevaa periaatetta, jonka mukaan julkisen rahoituksen avulla jaetaan riskit, mutta omitaan tulokset.

Kolmas kehityskohde olisi panostaminen osaamiseen ja sopeutuminen työn muuttumiseen. Suurin ongelma ei ole joidenkin töiden loppuminen vaan kyvyttömyys saada osaavaa työvoimaa uuden ajan teknisesti vaativampiin töihin.

Työmarkkinajärjestöjen ja turvaverkkojen pitää muuttua työn muutosten mukana. Niiden on löydettävä roolinsa uudessa työelämässä, jossa tehtävät ja työn muodot muuttuvat entistä nopeammin, ja ihmiset työskentelevät entistä itsenäisemmin.

Ei mikään helppo juttu.

 

Käytävät täynnä tarinoita

 

 DSC0977 1762

Alihankintamessut ovat taas nurkan takana. Tämänvuotinen tapahtuma on järjestyksessä kahdeskymmeneskahdeksas. Alkuun niitä järjestettiin joka toinen vuosi, ja siksi ensimmäisestä kerrasta on kulunut jo kolmekymmentä vuotta. Se on messutapahtumalle melkoinen ikä.

Siinä ajassa on muuttunut niin tapahtuma kuin itse toimintakin, alihankinta. Tapahtuma on kasvanut, mutta ovatko yritysten alihankintaostot kasvaneet? Tuskin yhtä paljon. Se on kuitenkin selvää, että alihankintatoiminta on monipuolistunut. Yritykset ostavat toisiltaan tavaroita ja palveluita useammasta syystä, useampaan tarpeeseen, useammasta paikasta ja useammin tavoin kuin koskaan.

Toimittajat voivat olla erikoistuneita johonkin tiettyyn tuotantotekniikkaan tai tuoteteknologiaan tai ne voivat olla esimerkiksi kauppahuoneita, joiden vahvuus on esimerkiksi maailmanluokan tuontikomponenttien yhdistäminen suomalaiseen suunnittelutaitoon ja valmistuskapasiteettiin.

Vaatimukset niin laadun, hinnan, toimitusajan kuin toimitustavankin suhteen ovat muuttuneet, ja milloinkas joku asia helpommaksi muuttuisi.

Kanssakäyminen on niin moninaista, että kaikkien muotojen ahtaminen yhden alihankinta-käsitteen alle on termien venyttämistä, mutta menköön.

Mitään kattavaa tilastointia alihankinnan laajuudesta ei taida olla, mutta mikään ei viittaa, että sen merkitys olisi vähentynyt tai vähentymässä. Se ainakin on selvää, että alihankinnan ostajat ovat yhä kiinnostuneempia ostamaan perusosaamisen ja -työn lisäksi yhä enemmän erikoisosaamista.

Sellaista on moni vaativa valmistaminen, mutta erityisesti erikoisalojen tuotekehitys ja valmistettavuuden suunnittelu. Hydrauliikkaa, ohjaustekniikkaa, IoT:ia ja jopa raskaita rakennekomponentteja halutaan ostaa alihankkijoilta, jotka pystyvät tuomaan näkemyksensä tuotteen toiminnalliseen ja valmistustekniseen suunnitteluun.

Parhaat erikoisalojen osaajat ovat koneenrakentajien kysyttyjä kumppaneita, ja ne voivat itse valita kenen kanssa töitä tekevät. Koneenrakentajat mieluusti lähettävät kyselykaavakkeitaan ja tarjouspyyntölomakkeita, mutta eivät saa niihin parhailta alihankkijoilta vastauksia. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että hyvä kumppanuus harvoin alkaa lomakkeella.

Suuri koneenrakentaja poikkeuksetta haluaa, että tärkeät alihankkijat osoittavat kykynsä toimittaa, investoida ja kehittyä. Nyt alihankkijat odottavat samaa asiakkailtaan. Mihin tämä projekti on menossa, mihin tämä yhtiö on menossa, mihin tämä yhteistyösuhde on menossa. Alihankkija haluaa kuulla tarinan ja jakaa unelman ja nähdä ihmiset tarinan takana. Miksi ihmeessä alihankkija tuhlaisi paukkujaan hankkeisiin, jotka eivät ole sen oman strategian ja oman kunnianhimon tason mukaisia, jos ei ole aivan pakko?

Alihankintamessujen aikaan Tampereella on tällaisia alihankkijoita valmiina kohtaamaan ihmisiä eikä lomakkeita, valmiina kuuntelemaan tarinoita ja kertomaan omansa. Ja siksi käytävillä kulkee suurien ja pienempienkin koneenrakentajien asiantuntijoita ja päättäjiä. Ja siksi Alihankinta on vuodesta toiseen maan suurin ja kiinnostavin tuotannon alan tapahtuma.

 

© Movetec 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®