Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Valmistavan teollisuuden juhlapäivät

people 692005 1920

Tampereella on alkamassa yksi Euroopan suurimmista valmistamiseen liittyvistä teknologia-alan tapahtumista. MPD - Manufacturing Performance Days kerää vuodesta toiseen varsin suuria nimiä esiintyjiksi. Esimerkiksi tällä kertaa yhden pääpuheenvuoron pitää tutkija, professori, konsultti ja taistelulentäjä Hermann Simon.

Hän on aikaisemminkin esiintynyt MPD:ssä. Pari vuotta sitten hän piti vaikuttavan puheenvuoron eurooppalaisesta Mittelstandista ja Hidden Championeista. Moni ajattelee, että talouden veturi on suurteollisuus. Simon osoittaa, että oikeasti se on muutamien satojen työntekijöiden yritykset, jotka ovat hyvin kapeilla tuotesektoreillaan globaaleja ja tuntevat asiakkaidensa tarpeet perinpohjin.

Nämä yritykset ovat fanaattisia laadun ja teknologian suhteen.

Silloin professori Reijo Tuokko sanoi, että nyt on sellaiset puhujat, että tätä ei ehkä koskaan Suomessa ylitetä.

No nyt on hyvä mahdollisuus mennä ainakin tasoihin, kun Simonkin on taas Suomessa.

MPD:n ydinviesti käsittelee teknologiaa, erityisesti digitaalisuutta.

Oletko huomannut, että IoT, jota pari vuotta sitten tuli joka tuutista, on nykyisin puheissa aika lailla pienellä volyymilla. Tarkoittaisikohan se sitä, että palopuheet alkavat muuttua teoiksi. Nyt puhutaan suurina ilmiöinä digitalisaatiosta, digitaalisista kaksosista, AI:sta ja robotiikasta. Näistä puhutaan myös MPD:ssä.

Yrityksissäkin puhutaan korkealentoisia, mutta tehdään käytännönläheisiä asioita.

Teknologiamurrokset kuten IoT tai digitalisaatio tai tekoäly saattavat asioita sivummalta seuraavan maallikon silmissä näyttää loogisilta ja helpoilta. Jos ne olisivat sitä, niitä käytettäisiin jo laajasti. Todellisuudessa ne ovat suuria portaita taitavillekin yrityksille, eikä suuria portaita harpota tuosta vaan.

Asiantuntevuuskin on harhauttava käsite. Ei kukaan ole asiantuntija armolahjojensa vuoksi, ellei sinnikkyyttä ja pohjatonta tiedonhalua lueta armolahjaksi. Asiantuntija on asiantuntija, koska hän peruskoulutuksen jälkeenkin väsymättä ja kyllästymättä ottaa selvää asioista, pysyttelee kärryillä ja opettelee uutta. Usein omalla ajallaan. On aika selvää, että näistä ihmisistä yritykset joutuvat kaikin keinoin pitämään kiinni.

Nyt monet yritykset ovat tällaisen suuren portaan edessä ja toteavat, että jalka ei nouse tuonne millään konstilla. Ne alkavat miettiä, miten se se voitaisiin jakaa pienempiin portaisiin, ja miten edes näille pikkuportaille saataisiin lähtemään nekin, joilla ei ole tätä todellisten asiantuntijoiden paloa sisällään.

Niillä ei oikeastaan ole muuta keinoa, kuin järjestelmällisesti ja järkevästi parantaa omia valmiuksiaan eli oppia uusia asioita ja ottaa käyttöön uusia teknologioita ja saada mahdollisimman moni ihmisistä kiinnostumaan siitä, mitä on näillä pikkuportailla, jotka ehkä johtavat sen ison portaan päälle.

Näiden pikkuportaiden nimi ei ole IoT eikä AI, vaan ne ovat antureita, lähettimiä, verkkoja, teollisuustietokoneita, pilviä ja grafiikkaa. Joillekin ne ovat matematiikkaa, mallinnusta tai vaikka bayesilaisen tilastotieteen käytännön sovelluksia.

MPD kannattaa kokea. Jos saksalaisprofessorin jorina ei nappaa -mitä sopii kyllä ihmetellä - paikalla on myös yrityksiä, jotka ovat ravanneet pikkuportaita, niin oikeita kuin vääriäkin, ja tietävät kertoa mitä se yrityksen arjessa tarkoittaa. Siellä on puhumassa myös niitä yrityksiä, jotka kuvittelevat päässeensä ison portaan päälle, ja kertovat mitä sieltä näkyy.

Osaatko arvata?

Tietysti näkyy seuraava porras. Niin korkea, että sen päälle jalka ei nouse millään. Se tässä niin hienoa onkin.

 

Osa osaa, osa ei

book 4126483 1920

 

Tekniikan aloilla sekä kaupan että teollisuuden yritykset ovat jo muutaman vuoden toitottaneet samaa viestiä: paikkoja olisi auki, mutta osaavaa ja innostunutta työvoimaa ei löydy mistään.

Tilastot ja ennusteet kertovat samaa viestiä. Pelkästään teknologiateollisuuteen tarvitaan yli 53 000 tekniikan osaajaa seuraavien neljän vuoden aikana. Näistä 40 prosenttia tarvitaan ammatillisesta peruskoulutuksesta. Budjettileikkauksista kärsineillä oppilaitoksilla riittää siis haasteita.

Jos neljällekymmenelle prosentille riittää toisen asteen koulutusta vastaava ammattitaito, yli puolet uusista tekijöistä pitäisi saada korkeakoulutasoisista oppilaitoksista - tekniikkaa, matematiikkaa tai fysiikkaa opiskelleita nuoria. Päästäkseen yliopistoon tai insinöörikouluun näitä aineita opiskelemaan alla pitäisi olla lukion pitkän matematiikan opinnot ja hyvä menestys näissä aineissa ylioppilaskirjoituksissa.

Kunnianhimoinen rekrytointiohjelma kaatuu jo lukioon. Pitkän matematiikan kirjoittaa vuosittain alle 14000 opiskelijaa. Näistä kaikki eivät suinkaan hakeudu tekniikan pariin tai matematiikan ja fysiikan opintoihin. Lähes kolmenkymmenen tuhannen sielun voittaminen neljässä vuodessa ei taida tästä porukasta onnistua.

Ja tämä on vain määrä. Oikeastihan se on laatu, joka ratkaisee menestymisen kilpailussa.

Jos Teknologiateollisuuden ilmoittama rekrytointien määrä seuraavina vuosina pitää kutinsa, tässä maassa ollaan pulassa. Teknisesti ja matemaattisesti koulutettua, etevää porukkaa tarvitaan myös monissa viranomaistehtävissä, tutkimuslaitoksissa, opettajina ja teknisessä kaupassa.

Yritysten, oppilaitosten ja viranomaisten on nyt tehtävä kaikkensa, että matematiikan ja muiden tekniikkaa tukevien aineiden opiskelu näyttäisi jo viisitoistavuotiaasta kiehtovalta, ja että ne monenlaiset työt, joita tekniikan parissa tehdään olisivat oikeasti houkuttelevia.

Muuten ikäluokkien koko ja niistä tekniikan pariin hakeutuvien osuus ei riitä pyörittämään tämän maan toimintoja.

Yritysten halu saada bisneksensä rullaamaan taitavien ihmisten avulla on asian yksi puoli. Toinen puoli on se, että myös julkinen talous tarvitsee eläväistä yrityskenttää ja ihmisiä, jotka tekevät työtä ja maksavat veroja.

Työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Antti Neimala sanoi TEM:n työllisyysennusteen julkistuksen yhteydessä, että Suomen julkisen talouden kantokyky edellyttää kymmeniä tuhansia työperäisiä maahanmuuttajia keskipitkällä aikavälillä. Se ei rajoitu pelkästään huippuosaajiin, vaikka heitäkin tarvitaan. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan erityisesti talouden kantokyvyn ja huoltosuhteen vuoksi.

 

It-yritys Futuricen tekoälyjohtaja Tuomas Syrjänen kiinnittää Teknologiateollisuuden pamfletissa huomiota myös niihin potentiaalisiin osaajiin, joita ei Suomessa hyödynnetä tarpeeksi hyvin. ”Naiset pitää saada mukaan työelämään myös tietotekniikka-alalle.”

Kevään 2018 ylioppilaspojista pitkän matematiikan kirjoitti noin joka toinen, mutta tytöistä vain joka kolmas. Samaan aikaan, kun matematiikka ei kiinnosta tyttöjä, poikien matematiikan taidot ovat heikentyneet.

Samassa pamfletissa työ- ja elinkeinoministeriön Talent Boost -toimenpideohjelman johtava asiantuntija Laura Lindeman katsoo asiaa toisesta näkökulmasta.

”Suomella on todella paljon mahdollisuuksia vetää osaajia puoleensa, mutta tätä ei ole saatu toteutettua. Menestymme erilaisissa rankingeissa hyvin, mutta emme vetoa ihmisten tunteisiin”, Lindeman sanoo.

Kansainvälisille osaajille pitää pystyä näyttämään, millaista elämä on Suomessa ja miltä tulevaisuus täällä näyttää. Halvan korkeakoulutuksen sijaan opiskelijan tähtäimessä pitäisi olla ura ja tulevaisuus Suomessa.

Esimerkiksi tekniikan alan tohtorikoulutuksessa ulkomaisten opiskelijoiden määrä on yliopistojen mukaan selvästi kasvanut. Suurempi osa täällä koulutetuista tohtoreista tulisi saada sitoutettua Suomeen.

Lindemanin mielestä Uuden-Seelannin malli on hyvä malli Suomelle. He ovat onnistuneet kääntämään heikkoutensa vahvuuksiksi ja houkuttelemaan ihmisiä. Emme me voi piiloutua sen taakse, että meillä on huono sijainti tai ilmasto.

”Suomesta osataan luetella hyviä puolia, mutta heille, jotka eivät elä täällä, Suomi näyttäytyy kliinisenä ja tylsänä. Ei kukaan muuta uuteen maahan pelkän työn takia. Meidän pitäisi pystyä välittämään ihmisläheisempää viestiä ja ajatusta hyvästä arjesta.”

Julkisen hallinnon tehtävänä on varmistaa, että yritykset voivat tehdä osaajille suuria lupauksia. Esimerkiksi oleskelulupaprosessin tulisi olla nykyistä sujuvampi ja nopeampi. Lupien pitkät käsittelyajat hankaloittavat osaajien rekrytoimista.

 

 

Onko rima oikeassa paikassa?

 

pole vault 2644779 1920

Ilmastoaktivistien puheisiin on maailman sivu suhtauduttu niin kuin ekstremistien puheisiin yleensäkin. Suurin osa “tavallisista tolkun ihmisistä” antaa niiden mennä tuulen mukana.

Kokonaan toinen asia ovat tutkijoiden ja tieteenharjoittajien jutut. Ne tuntuvat jollain tavalla uskottavilta vaikka samaan aikaan kuulostaisivat uskomattomilta. Niitä ei ainakaan voi leimata oikopäätä huuhaaksi. Tutkijan asema tiedeyhteisössä antaa hyvän selkänojan tavisten vähättelyä vastaan

Aikaisemmin tässä kuussa Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkijat ja saksalainen Energy Watch Group julkaisivat selvityksen, joka väittää, että hiilidioksidipäästöt saadaan nollaan jo ennen vuotta 2050, jos hommaan ryhdytään tosissaan. Sen mukaan ja uusiutuviin energialähteisiin siirtyminen on edullisempaa kuin fossiilisiin ja ydinvoimaan tukeutuminen.

Jos saman asian huutaisi eduskuntatalon portailta risuparta kyltti kädessään, sitä ajattelisi, että tulikohan yliopistoilta sittenkään leikattua tarpeeksi määrärahoja kun opiskelijoilla riittää tuollaiseen puhtia.

Mutta kun sen kirjoittaa LUT-yliopiston professori Christian Breyer, tulee mieleen, että tällaista pitäisi saada yliopistoista enemmän: dataan ja tutkimukseen perustuvia mallinnettuja ratkaisuja ihmiskunnan suuriin ongelmiin.

Edelleenkään taviksella ei ole mitään edellytyksiä arvioida ovatko Breyerin ja EWG:n tutkimusryhmät oikeassa, mutta asenne niillä on kunnossa. Kun tavoittelee kuuta taivaalta tai ikuista elämää saattaa jotain saadakin. Kun tekee sen parhaaseen tietoon ja ennakkoluulottomuuteen nojautuen, mahdollisuudet paranevat entisestään.

Jos tavoittelee marjaa maasta, ei yleensä muuta saakaan. Hyviä ja terveellisiähän marjat tietysti ovat.

 

Samaan asetelmaan voi törmätä monessa muussakin yhteydessä. Myös yrityksissä. Myös tuotekehityksessä. Yritykset voivat käyttää miljoonia tuotekehitykseen ja tuottaa kelpo rakkineita, joissa ei oikeastaan koskaan ole mitään järisyttävää. Kelpo bisnestä, mutta ei mitään, mikä toisi etulyöntiä vuosiksi ja kunniaa vuosikymmeniksi.

Kunniaa ei voi syödä eikä jakaa osinkoina, mutta kummasti se lisää seuraavan, pienemmänkin tuoteuudistuksen kiinnostavuutta ja helpottaa uusien huipputyyppien rekrytointia.

Yritykset, suomalaisetkin, ovat tehneet omilla aloillaan merkittäviä asioita. Sellaisia, joita ei ennen ollut tehty, koska ei ole osattu tai ei ole tullut mieleen. Paperi- ja sellukoneissa oli paljon mullistavaa uutta, Tornion ferrokromin hyödyntäminen oli läpimurto, samoin nikkelin ja kuparin valmistaminen liekkisulatuksella.

Kemppi oli ensimmäinen, joka toteutti hitsausvirtalähteen invertteritekniikalla. Käytännössä kaikki muut tulivat perässä, mutta Kemppi hyötyy edelleen siitä, että oli ensimmäinen. Ei nopein mutta näkemyksellisin. Kemppi oli myös ensimmäinen joka kehitti digitaalisen hitsausvirtalähteen. Finn-Power oli ensimmäinen, joka pisti lineaarimoottoreilla levytyökeskuksen ennennäkemättömään vauhtiin. Edelläkävijän maine on pysynyt.

Yhteistä näille kaikille rajojen rikkojille on se, että yhtiöt ja niiden asiakkaat ovat unelmoineet yhdessä, ja kehitystyötä on tehty parhaan akateemisen ja käytännöllisen tiedon tuella. Jotain on pitänyt keksiä alusta asti itse, mutta suurin osa on pystytty tekemään olemassa olevan tiedon ja parhaan kaupallisen tekniikan päälle.

Toinen yhteinen piirre on se, että läpimurtoja ei ole tehty kiireellä, normaalin tuoteparantelusyklin keskellä. Ainutlaatuisuus vie aikansa. Ja testaus se vasta viekin.

Ruotsissa näitä on tietysti vielä enemmän. Nyt teräsyhtiö SSAB on lähtenyt hankkeeseen, jossa se yrittää tehdä teräksen tuotantoprosessin ilman hiilidioksidipäästöjä. Malmista levyksi ilman päästöjä! Mahdollista laboratoriossa, mutta kallista ja ennennäkemätöntä. Saisikohan sen toimimaan tehdasmittakaavassa? Ehkä, jos tieteentekijät ja teräksenkäyttäjät saadaan innostumaan asiasta.

Se on kuitenkin selvää, että jos SSAB tässä hankkeessa onnistuu, se on muuttanut maailmaa.

 

Hyvät pärjää

   euro 96289 1920

Suomi pääsi noususuhdanteen imuun yli kaksi vuotta muuta euroaluetta myöhemmin. Kaikeksi onneksi Suomen teknologiayritysten kasvu tuntuu jatkuvan, vaikka Saksa, Ranska ja Italia ovat jo kääntyneet uuteen suhdannevaiheeseen.

Teknologiateollisuus ry kysyy säännöllisesti jäseniltään tietoja niiden saamista uusista tilauksista ja tilauskannasta. Niiden valossa tilanne on oikein hyvä. Myös tarjouspyyntöjä on liikkeellä nyt enemmän kuin viime vuoden lopulla eli kilpailukykyisillä yrityksillä korkeasuhdanne toistaiseksi jatkuu.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF päivitti viime kuussa maailmantalouden kasvuennusteitaan.  Vuonna 2017 maailmantalous kasvoi lähes neljä prosenttia. Viime vuonna kasvua oli vielä 3,6 prosenttia. Tänä vuonna kasvua saadaan enää 3,3 prosenttia.

Seitsemässäkymmenessä prosentissa maailman maista kasvunäkymä on nyt matalampi kuin vielä tammikuussa.

Uutiset ovat huolestuttavia, varsinkin kun hidastuminen koskee myös suuria euromaita ja erityisesti Saksaa, joka on ollut Euroopan ja Suomenkin talouden veturi. Tilanne on erityisen heikko teollisuudessa. Uudet tilaukset että tilauskanta vähenevät edelleen, eikä uusia työpaikkoja juuri synny.

Talouskasvu on hidastunut myös Yhdysvalloissa, joskin siellä teollisuustuotanto lisääntyy edelleen. Sikäläinen valtionpäämies sanoi, jossain vaiheessa, että kauppasodat ovat mukavia ja helppoja voittaa. Kauppasota Kiinan kanssa kuitenkin tuntuu rasittavan Yhdysvaltoja enemmän kuin Kiinaa. Kiina on ottanut käyttöön useita finanssi- ja rahapoliittisia elvytystoimia kasvun nopeuttamiseksi. Teollisuustuotannossa ja rakentamisessa on jo näkyvissä pientä elpymistä. Kauppasodan johdosta kasvunäkymät pysyvät epävarmoina.

Suomen talous pääsi kasvuun jälkijunassa. Talven aikana Suomen takamatka kasvussa on jonkin verran kaventunut ja näyttää pienenevän myös keväällä.

Teknologiateollisuuden liikevaihto Suomessa kasvoi kuusi prosenttia viime vuonna 77 miljardiin euroon. Kasvua oli viime vuonna tasaisesti kaikilla päätoimialoilla.

Liikevaihdon kasvusta noin puolet on ollut volyymikasvua ja toinen puoli raaka-aineiden ja komponenttien maailmanmarkkinahintojen noususta aiheutunutta myynnin arvon nousua. Yritysten saamien uusien tilausten määrä on pysynyt korkealla tasolla vuoden ensimmäisen neljänneksen, ja  liikevaihdon kasvukin tuntuu jatkuvan.

Teknologiateollisuuden mukaan alan yritykset Suomessa saivat uusia tilauksia 14 prosenttia enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Tilauskannan arvo oli maaliskuun lopussa kuusi prosenttia suurempi kuin joulukuun lopussa ja 14 prosenttia suurempi kuin vuoden 2018 maaliskuussa.

Myös tarjouspyyntöjen määrä on keväällä kääntynyt uuteen kasvuun.

 

Tilanteessa poikkeuksellista on telakoiden suuri osuus tilauskannasta. Telakkateollisuuden vahvistuminen tuo kuitenkin kasvua laajasti eri toimialoille.

Vuoden 2014 alun jälkeen toteutuneesta tilauskannan kasvusta noin 60 prosenttia koostuu laivatilauksista. Tilauskannassa olevista laivoista viimeisin toimitetaan näillä näkymin vuonna 2024.  

Viime kuukausien tilauskehityksen perusteella teknologiateollisuuden yritysten liikevaihdon arvioidaan olevan keväällä suurempi kuin vuosi sitten.

Teknologiateollisuuden yrityksissä oli henkilöstöä maaliskuun lopussa 318 500 eli lähes 7 500 enemmän kuin viime vuonna. Tämän lisäksi yrityksillä oli vuokratyövoimaa lähes 20 000 henkilöä.

Rekrytoinnit lisääntyivät alkuvuonna uudelleen. Rekrytointeja oli yhteensä 12 500. Pk-yritysten osuus rekrytoinneista oli 61 prosenttia. Yrityksestä riippuen henkilöstöä joko lisättiin tai korvattiin eläkkeelle siirtyneitä ja työpaikkaa vaihtaneita.

 

Elektroniikka- ja sähköteollisuuden liikevaihto Suomessa kasvoi neljä prosenttia 15,3 miljardiin  euroon. Tämän vuoden tammikuussa kasvua oli 11 prosenttia.

Alan tilaukset ovat olleet kasvusuunnassa jo lähes kolmen vuoden ajan.

Kone- ja metallituoteteollisuuden liikevaihto Suomessa kasvoi kuusi prosenttia 31,7 miljardiin euroon.

Uusien tilausten arvo on pysynyt pysyi hyvällä tasolla alkuvuodenkin. Tilauskannan arvo oli maaliskuun lopussa kahdeksan prosenttia suurempi kuin joulukuun lopussa ja 16 prosenttia suurempi kuin viime vuoden maaliskuussa.

 

Muovi on koneenrakentajan ongelma

soundproofing 1864520 1920

Euroopan unioni julkaisi viime vuoden alkupuolella ensimmäisen muovistrategiansa. Sen tarkoituksena on saada edes Euroopassa aisoihin hallitsemattomaksi kasvanut kertakäyttöisten muovituotteiden päätyminen metsiin, meriin ja ravintoketjuihin.

Syksymmällä EU-parlamentti hyväksyi strategian mukaisen esityksen, joka kieltää joukon kertakäyttöisiä muovituotteita. Esityksellä halutaan estää kertakäyttöisten muovisten vanupuikkojen, aterimien, lautasten, mehupillien, sekoitustikkujen ja ilmapallotikkujen myyminen EU:ssa vuodesta 2021 alkaen.

Ennen kuin esityksestä tulee laki, sen on saatava vielä komission ja jäsenmaiden hyväksyntä.

Muovi on hieno ja kestävä materiaali erityisesti pakkaamisessa. Se on ansiottaan saanut huonon maineen, koska sen käyttöä, keräystä ja kierrätystä ei ole järjestetty ja säännelty riittävästi. Sääntely ei kaikessa ole mukava ja elämää helpottava asia, mutta tässä se on paikallaan, koska muuten homma ei näytä toimivan.

Mainittujen tuotteiden lisäksi muovin käyttöä monien elintarvikkeiden annospakkauksissa halutaan vähentää. Näitä ovat esimerkiksi hampurilaisten ja valmiiden voileipien rasiat ja virvoitusjuomien pullot.

Kaupassa hedelmävaakojen vieressä olevien kevyiden muovipussien kielto kaatui parlamentin äänestyksessä. Kielto haluttiin kohdistaa tuotteisiin, joille on olemassa valmis, vähemmän ongelmallinen korvaaja. Kevyelle muovipussille ilmeisesti ei parlamentaarikkojen mielestä ole.

Melkein kaikessa bisneksessä, myös teknisessä kaupassa ja kappaletavarateollisuudessa käytetään muovia toimitusketjun jossain vaiheessa. Logistiikasta vastaavien on nyt korkea aika katsoa muita vaihtoehtoja, ja ainakin pakkausjätteen keräystä ja kierrätystä, koska muovi ei ole hyvässä huudossa. Se on joutunut ikävään julkisuuden valokeilaan.

Polystyreenin eli styroksin käyttöä on jo rajoitettu. Ehkä seuraavaksi se kielletään pakkaamisessa.

Suomessa ja muuallakin Euroopassa muoviteollisuus on arvostellut parlamentin esitystä siitä, että se rankaisee teollisuutta vaikka ongelma on jätteen keräyksessä ja kierrätyksessä. Onhan se niinkin, mutta on kyllä muoviteollisuudenkin intresseissä järjestää asiat niin, ettei heidän tuotteistaan synny näin suurta ongelmaa.

Tämähän on vähän niin kuin autoteollisuus sanoisi, ettei liikenteen turvallisuus kuulu heille, koska ongelma on holtiton ajaminen ja huonot tiet.

 

Muovia tuotetaan maailmassa noin 400 miljoonaa tonnia vuodessa. Siitä vain muutama prosentti päätyy meriin, mutta sitä on tarpeeksi aiheuttamaan ongelmia. EU-alueella syntyvästä muovijätteestä 39 prosenttia poltetaan ja 30 prosenttia kierrätetään. Loppu päätyy kaatopaikoille. Luontoon karkaava jäte ei ole näissä luvuissa.

Nykyiset polymeerit tehdään öljyteollisuuden sivuvirroista. Suomen Akatemia rahoittaa tutkimushanketta, missä haetaan muovista tehtäville tuotteille korvaajia lignoselluloosasta saatavista biopolymeereista.

Kuidut voidaan pilkkoa nanoselluloosaksi ja nanoligniiniksi ja näin saada niihin täysin uusia ominaisuuksia. Niitä voitaisiin käyttää myös esimerkiksi likaantuneiden vesien puhdistuksessa.

Aalto-yliopiston johtamassa tutkimuksessa on kehitetty myös styroksille korvaajaa.  Biomassasta voidaan valmistaa kuituvaahtoa, jota voi pakkaamisen lisäksi käyttää lämpö- ja äänieristeenä.

Toinen kehityssuunta muoviongelman ratkaisemisessa on kierrätystekniikan kehittäminen. Muovit voidaan purkaa uudelleen käytettäviksi molekyyleiksi kemiallisesti tai biologisesti, bakteerien avulla. Se voisi johtaa tilanteeseen, jossa muovijätteellä olisi arvo, ja sen kerääminen olisi kannattavaa. Tätä tosin vaikeuttaa se, että neitseellisenkään muovin raaka-aineet eivät ole kovin kalliita.

Euroopan unionin muovistrategia on lopulta vain vaatimaton alku globaalin muoviongelman ratkaisussa. Markkinamekanismeihin liittyvät mallit kertakäyttöisten tuotteiden keräämiseksi eivät tunnu olevan sellaisia, että ne vaikuttaisivat nopeasti. Arvoton muovikääre tai -pilli kirpoaa piittaamattoman kuluttajan kädestä liian helposti. Siksi voi olla paikallaan, että asiassa edetään valmistajiin ja myyjiin kohdistuvien kieltojen kautta. Näillekin uuteen tilanteeseen sopeutuminen voi olla vaikeaa, mutta lopulta ne kuitenkin tekevät sen. Ryhtyihän autoteollisuuskin kehittämään turvaratkaisuja, kun niitä kieltojen kautta alettiin vaatia.

Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin nopeasti vaikuttaa niihin maihin, joista suurimmat jätevirrat meriin tulevat, ja niihin maihin, jotka dumppaavat omia jätevuoriaan kehitysmaihin.

Tämän lisäksi kehittyneiden maiden tehtäväksi jää huolehtia siitä, että meriin ja metriin jo päätynyt muovijäte kerätään pois. Siinä on haastetta suomalaisille koneenrakentajillekin.

 

© Movetec 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®