Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Puhtaat valkoiset käsineet

patience 2053258 640

Suomalainen johtava talouslehti Talouselämä on tavoistaan poiketen kirjoittanut koneenrakennusteollisuuden lattiatason ongelmia ja arkipäivää käsittelevän jutun. Enemmän rahoitusta, markkinoita, johtamista ja sijoittamista tunteva toimitus osaa kyllä löytää aiheita konepajan lattialtakin. Tälläkin kertaa aiheen valinta menee aivan nappiin. Konepajoihin on vaikea rahallakaan saada kipeästi kaivattua ammattityövoimaa.

Toimittaja Hanna Pihlajamäki johdattaa aiheeseen näin: “Ajattelitko, että metallityö on likaista, raskasta ja huonosti palkattua? Väärin. Robotit ja automatiikka ohjaavat koneistajien työtä nykyään. Palkkakin on kilpailukykyinen.”

Tarina alku imaisee lukijan tähän malliin: “Tehdashalli on pimeä ja likainen. Mies hitsaa kädet öljystä mustana ja kipinät sinkoilevat kattoon asti. Tämä mielikuva elää tiukassa, mutta on väärä…”

Toimittajaa ei pidä syyttää totuuden vääristelystä. Silti yhtä oikeassa lehti olisi ollut, jos ingressi olisi ollut näin: “Ajattelitko, että metallityö on likaista, raskasta ja huonosti palkattua? Niin se onkin. Suurin osa koneistajista ei ole robottia nähnytkään, ja automaatio on aivan lapsen kengissä. Osassa yrityksistä palkka sentään on kilpailukykyinen.”

Ja itse teksti olisi alkanut näin: “Tehdashalli on pimeä ja likainen. Mies hitsaa kädet öljystä mustana ja kipinät sinkoilevat kattoon asti. Tämä mielikuva elää tiukassa, koska se on oikea…” 

Talouselämän kuvailema metalliteollisuus on olemassa monissa alan parhaista yrityksistä, mutta se ei ole läheskään alan koko kuva. Suuri osa konepajateollisuudesta on vasta aloittamassa muutostaan valoisiksi ja viihtyisiksi työympäristöiksi, missä robotit tarttuvat raskaisiin töihin ja proletariaatti hipelöi kosketusnäyttöjä puhtain valkoisin käsinein.

Tietysti tämäkin on jossain määrin muna-kana -ongelma. Ala ei kiinnosta nuoria, koska sen mielikuva on tunkkainen. Se on sitä, koska yritykset eivät investoi. Investointeja ei tehdä, koska uusille koneille ei löydy operaattoreita.

Kone- ja metallituoteteollisuuden kiinteät investoinnit - eli uusien hienojen koneiden sekä robotiikan ja muun automaation hankinnat - romahtivat kymmenen vuotta sitten, eivätkä ne ole ylittäneet edes vuoden 2007 tasoa kuin vasta kaksi vuotta sitten. Tuotekehitysinvestoinnit ovat nousseet puolitoistakertaisesti yli lamaa edeltäneen tason, mikä on hyvä, mutta tuotantojärjestelmien nykyaikaistaminen on jäänyt, ja se on synnyttänyt Talouselämän kuvaileman ongelman.

Samaa tarinaa kertovat myös metallintyöstökoneiden kaupan tilastot sekä kansainvälisen robotiikkajärjestön IFR:n raportit. Suomi ei ole parannellut asemiaan robotisoinnin maailmankartalla.

Suuret valtakunnalliset mediat harvoin nostavat uutisen aiheeksi kotimaisen koneenrakennuksen korkeaa tasoa, ja se on yksi syy siihen, että opiskelijat mieluummin valitsevat jotain muuta. Jos pyrkyä alalle olisi enemmän, myös koulutustarjonta kasvaisi ja taso nousisi. Kysyntää osaajille nimittäin on.

Koneenrakennuksen kiinnostavuuden parantamiseksi oppilaitokset aikakin korkeammilla tasoilla ovat itse asiassa tehneet hyvää työtä. Opetuksen sisältö on kiehtova, ja opiskelijat tekevät todella kiinnostavia hankkeita opintojensa aikana. 

Toisen asteen koulutuksen osalta ei aina voi sanoa samaa. On vähintään erikoista, että vaikka kaikissa selvityksissä ja skenaarioissa Suomen tärkeimmäksi menestyksen tekijäksi nostetaan korkea koulutustaso, ajatellaan sen tarkoittavan lukemaan oppimista ja  tohtorikoulutusta. Ikään kuin sillä välillä ei olisi mitään. 

Alan järjestöt tietysti tiedostavat ongelmansa ja tekevät parhaansa paremman julkisen kuvan rakentamiseksi. Talouselämä ansaitsee kiitoksen tämän paremman puolen esille nostamisesta, vaikka se tapahtuukin ongelman kautta. 

Tyvestä puuhun

 question mark 1495858 640

2010-luvulla koneenrakentajia on hemmoteltu uusilla tekniikoilla, jotka mahdollistavat sellaisten osien valmistamisen, joihin ei ennen pystytty, ja sellaisten toiminnallisuuksien rakentamisen, joista ennen vain unelmoitiin.
Keskeinen kysymys nyt onkin, miten nämä uudet teknologiat otetaan yrityksessä käyttöön.
Ei uusien tekniikoiden esiinmarssi ole koneenrakentajalle mikään uusi asia. Toimilaitteissa on koko ajan menty eteenpäin. Digitalisointi ja miniatyrisointi ja servotekniikat ovat saaneet miettimään koneiden rakenteita ja toimintoja uusiksi. Samoin mekaanisten rakenteiden kehittyminen komponenteista lineaariyksiköiden kaltaisiksi kokonaisuuksina hankittaviksi järjestelmiksi on muuttanut toimintaa ja oman kehitystyön ydintä.
Aina kun jotain tällaista tulee, suunnittelijoiden ja hankinnoista vastaavien on täytynyt päivittää tietojaan ja aivan samoin on toimittu tekniikkaa toimittavissa ja maahantuovissa yrityksissä.
Asiantuntijoille kehityksen seuraaminen on yhtä lailla itsestään selvää kuin hengittäminen. Huonosti käy, jos siitä tinkii. Se on kuitenkin ollut tehtävissä, kun on ollut avoin mieli ja hyvä työkokemukseen, harrastuneisuuteen ja teoriaankin perustuva tietopohja.
Mutta sitten. Nuoret ja ennakkoluulottomat tutkijat yliopistoissa ja joissain yrityksissäkin alkoivat tuoda julkisuuteen tekniikoita kuten IoT ja 3d-tulostus ja tekoäly, joihin ponnistamiseen ei tunnu löytyvän oikeaa jalansijaa.
Visionäärit maalaavat toinen toistaan innostavampia kuvia loistavasta tulevaisuudesta, joka kuitenkin tuntuu olevan omalla kohdalla yhä kauempana. Ja mikä pahinta, jotkut kilpailijoista kehuvat olevansa jo matkalla sinne.
Mitä nyt pitäisi tehdä?

Visioissa on ärsyttävää se, että näyttää aivan kuin ne olisivat kulman takana, mutta useimmin siellä ei näy kuin seuraava kulma. Näiden uusien tekniikoiden kohdalla onneksi kuitenkin on niin, että niistä hyötyäkseen ei tarvitse osata lentää suoraan siihen tulevaisuuden unimaahan. Jo yksinkertaiset, vaikkapa ulkopuolisten asiantuntijoiden vetoavulla toteutetut projektit voivat olla kannattavia ja tuoda asiakkaillekin lisäarvoa.
Esimerkiksi 3d-tulostuksessa julkisuuteen nousevat esimerkit ovat sellaisia, joissa kaksikymmentä eri komponenttia on korvattu yhdellä uudenlaisella rakenteella, jota ei olisi mahdollista tehdä koneistamalla. Kustannushyödyt ovat tähtitieteellisiä ja konekin toimii paremmin. Suomessakin on tehty tällaisia urotöitä, mutta niiden takana on vuosien kehityspanostus.
Mutta sitten on myös mokkakuppia pienempiä kikkareita, joilla ei ole huikeita mitta- tai muotovaatimuksia. Niitä on varastossa vaikkapa kahtakymmentä tai kahtasataa erilaista, mutta ei yhtään oikeaa. Tällaisen kappaleen tulostaminen kannattavasti saattaisi vaatia hyvän kumppanin ja puolen tunnin ohjelmointityön, eikä niitä enää koskaan puuttuisi.
3d-tulostuksen ammattimainen palvelutarjonta on Suomessa niin kuin kaikkialla muuallakin lapsenkengissä. Joitain asiantuntijayrityksiä kuitenkin on, ja ne ovat hyviä.

Tekoälyn kohdalla tilanne on aivan sama. Siinäkin koneenrakentajalla on mahdollisuus lähteä liikkeelle yksinkertaisella ja kannattavalla projektilla, kumppanin avulla. Tekoälykiihdyttämön vetäjän Alexander Törnrothin mukaan tekoälyn kehityksessä alun hehkutus on ohi ja askeleet kohti konkretiaa on otettu. Kasvu on ollut maltillista, tekoälyä kehittävien yritysten kärki on edelleen kapea, mutta aikaisempaa terävämpi.
Tekoälykiihdyttämön tekemän selvityksen mukaan elokuussa 2019 Suomessa oli noin tuhat tekoälyä soveltavaa yritystä, joista noin 770 yritystä myös kehittää tekoälyä. Näistä yrityksistä noin 250 saa pääasiallisen liikevaihtonsa tekoälyn kehittämisestä.
Törnrothin mukaan melko laimeat sijoitukset tekoälyyn ovat linjassa muun investointihaluttomuuden kanssa.
“Suurin syy investointihaluttomuuteen on yksinkertainen: ymmärrys siitä, mihin tekoälyä voidaan hyödyntää puuttuu eikä tekoälyn mahdollisuuksia liiketoiminnalle siten ymmärretä. Usein myös ajatellaan, että on parempia antaa toisten maksaa uuteen teknologiaan liittyviä oppirahoja, ja vasta sitten ottaa se omaan käyttöön. Tällainen ‘Fast followers’-ideologia ei kuitenkaan välttämättä toimi tekoälyn kanssa: useammat ratkaisut vaativat räätälöintejä, integraatioita ja datan möyhimistä. Nämä kaikki vaativat aikaa, siksi on parempi aloittaa kehittäminen nyt."

Asian voi ajatella toisinkin, osa 2

light bulb 4297600 640


Luovu autosta, luovu lomamatkoista, luovu lihasta.

Ilmastokeskustelusta on tullut itsensäruoskijoiden ilmaisukeino. Kun aikanaan sanottiin sarkastisesti, että kaikki iloa tuottava on terveydelle vaarallista tai ainakin lihottavaa, nyt sanotaan, että kaikki iloa ja taloudellista toimeliaisuutta lisäävä kiihdyttää ilmastonmuutosta.

On totta, että moni asia vaikuttaa päästöjen määrään, ja päästöt sekä energian kulutus täytyy ottaa vakavasti.

Asian voi kuitenkin ajatella toisinkin. Aivan kaikesta iloa tuottavasta ei tarvitsisikaan ehkä luopua, jos tietyt merkittävät asiat hoidettaisiin tunnollisemmin. Ennen kuin puututaan suuressa määrin tarpeelliseen käyttöön, pitäisi huolehtia tarpeettoman energiankäytön leikkauksista. 

Energiajärjestö IEA selvitti viime vuonna, että noin neljäkymmentä prosenttia ilmastotavoitteiden päästövähennyksistä voitaisiin toteuttaa parantamalla energiankäytön tehokkuutta. Siis hyötysuhteita. Tämä olisi tehtävissä tämän päivän tekniikalla. IEA pitää energiatehokkuuden nostamista kaikkein merkittävimpänä “energianlähteenä”.

Kotitalouksien energiankäyttö on tärkeää, mutta niiden mahdollisuudet säästää ja tehostaa ovat vähäiset. Melkein kaikki kotitalouksien tekemä maailmanparannus näkyy konkreettisesti ja ikävällä tavalla joko pankkitilillä tai ostetun ilon määrässä.

Teollisuudessa sen sijaan on paljon kohteita, joista hukkaenergiaa voisi ottaa talteen yleensä lämpönä. Jäähdyttämistä eli lämmön karkottamista pidetään hyvänä teollisena käytäntönä, vaikka samaan aikaan murehditaan ostolämmön kalleutta.

Teollisuus käyttää noin 38 prosenttia energiankulutuksesta.  IEA:n mukaan teollisuuden energiankulutus nykyisellä tuotannon tasolla voisi vuonna 2040 olla 44 prosenttia pienempi,  jos otetaan käyttöön jo nyt saatavilla olevat kustannustehokkaat mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseen.

Suuri osa säästettävistä petajouleista tulisi luonnollisesti paljon energiaa käyttäviltä aloilta, mutta suhteellisesti katsoen suurin osa säästöstä koituisi muille, pienemmille aloille. IEA laskee, että ei-energiaintensiiviset tuotannonalat voisivat säästää 70 prosenttia kulutuksestaan. Kannattavasti. Nyt saatavilla olevalla teknologialla.

Keskeisiä tekniikoita ovat sähkömoottorit ja niiden ohjausjärjestelmät sekä sähköiset lämpöpumput prosessilämmityksessä. IEA:n tehokkaan teollisuuden skenaariossa lämpöpumppujen määrä olisi nykyiseen verrattuna kaksinkertainen, ja suurin osa teollisuuden käyttämistä sähkömoottoreista toimisi jo nyt tarjolla olevalla korkeimmalla hyötysuhteella.

Sähkömoottorit kuluttavat lähes puolet maailman sähköstä. Teollisuuden sähkömoottorit käyttävät noin 30 prosenttia maailman sähköstä. Pienikin parannus energiatehokkuudessa merkitsee paljon, mutta vielä enemmän merkitsee sähkömoottorikäyttöisten prosessien energiatehokkuus ja niiden järkevä käyttö. Pyöriikö pumppu tai puhallin vain silloin, kun sitä todella tarvitaan, ja pyörivätkö ne kaikissa tilanteissa parhaalla nopeudella. Energiatehokkuuteen vaikuttaa moottorin ohella koko järjestelmä.


EU ottaa vuonna 2023 ensimmäisenä maailmassa käyttöön uusien sähkömoottoreiden energiatehokkuuden kansainvälisessä standardissa määritellyn tehokkuusluokka IE4:n. Standardi kattaa lähes kaikki sähkömoottorit tehoalueella 0.75-375 kW.

Alueen yläpäässä moottorien hyötysuhteet ovat ennestään huomattavan korkeat, ja voisi ajatella että hyötysuhdevaatimuksen nostaminen esimerkiksi 95 prosentista 95,8 prosenttiin ei maata mullista. Eikä mullistakaan.

Tällaisia pienten askeleiden parannukset ovat. Ne eivät näytä eivätkä tunnu juuri miltään. Asian merkitys paljastuu vasta, kun uudet energiatehokkuustasot tulevat laajaan käyttöön. IEA on laskenut, että teollisuus olisi vuonna 2017 käyttänyt 16 prosenttia vähemmän sähköä, jos kaikki sääntelyn piirissä olevat maat olisivat ottaneet  käyttöön saman tien.

Ajoituksen mestari

 

 drill 444493 640

 Image by Michael Schwarzenberger from Pixabay

Viikko sitten Teknologiateollisuus ry. kertoi, että kaksi kolmasosaa alan yrityksistä on saanut loppukesän ja alkusyksyn aikana vähemmän tilauksia kuin keväällä. Myös tarjouspyyntöjen määrä on pudonnut. 

Suhdannekäänne on ilmeinen.

Niin kuin aina, erot toimialojen ja yritysten välillä ovat suuret. Suurimmalla toimialalla kone- ja metallituoteteollisuudessa vientitilausten arvon on supistuminen alkoi jo viime vuoden puolella.

Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jaakko Hirvola sanoi, että nyt viimeistään on tiedostettava, että maailmantalouden ongelmat eivät sivuuta Suomea vaan ne alkavat näkyä kouriintuntuvasti suomalaisten arjessa.

Valmistava teollisuus ei ole ollut sen paremmin julkisen vallan kuin julkisen sanankaan lempilapsi, vaikka syytä olisi ollut. Viime viikkoina teollisuus on saanut sapiskaa siitä, että ei ole investoitu uuteen kapasiteettiin eikä tutkimukseen edellisen hallituksen kiky-puheiden mukaan.

Vähemmän huomiota saa se, että yli puolet Suomen viennistä tulee valmistavasta teollisuudesta. Ala työllistää noin kolmanneksen Suomen työvoimasta ja tuottaa yli 28 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kyllä sitä pitäisi rakastaa. 

Hirvola sanoi myös, että vaikka työllisyyden ja kasvun tukemiseksi tehtäisiin oikeita poliittisia ratkaisuja, niiden vaikutus näkyy yleensä vasta viiveellä. Tästä syystä päätöksiä ei pidä siirtää. Investointipäätösten tekeminen edellyttää, että yrityksillä on luotettava näkymä työvoiman saatavuudesta, verotuksesta ja yhteiskunnan satsauksista osaamiseen. Näissä asioissa ei saa soutaa ja huovata.

Loppujen lopuksi ei yksittäinen yritys investoi siksi, että pääministeri lupaa näin, vaan siksi että sillä on kauniita näkymiä edessäpäin, ja luja usko siihen, että esivalta kyllä pitää puitteet kilpailukykyisinä.

Tekesistä ja Finprosta kaksi vuotta sitten leivottu Business Finland ilmoittaa käynnistävänsä juuri sopivasti suhdannekäänteeseen uuden Sustainable Manufacturing Finland -ohjelman. Se tähtää nimenomaan valmistavan teollisuuden uudistumiseen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Ohjelma tukee erityisesti pk-yritysten liiketoiminnan kehitystä ja viennin kasvua.

Tekisi mieli sanoa, että BF on tässä ajoituksen mestari - mutta ei. Valmistava teollisuus on suuri ja tärkeä, mutta sitä tukevaa kansallista kehitysohjelmaa ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Ajoituksen mestari olisi toiminut jo aikaa sitten.

Sustainable Manufacturing Finland kestää vuoteen 2023 asti. Business Finland rahoittaa ohjelmaan osallistuvien yritysten ja tutkimusorganisaatioiden t&k&i-hankkeita 150 miljoonalla eurolla.

 

Valmistamisen haasteiden selättäminen on kilpailukyvyn kannalta olennaista, mutta niin on myös huipputuotteiden kehittäminen.

BF:n ohjelman rahoituksesta osa varmaankin menee innovaatiorahoituksen piikkiin. Jos valmistavan teollisuuden omaa kehitysohjelmaa piti odottaa yli kymmenen vuotta, ei innovaatiorahoituksen tilanne ole juuri ruusuisempi.

Hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen kasvattamista neljään prosenttiin BKT:sta. Hallitus julkaisee joulukuussa tiekartan, jonka mukaan tavoitteeseen aiotaan edetä. Viimeisen neljän vuoden ajan t&k-investointien määrä on ollut 2,7 prosenttia eli tavoitteesta ollaan kaukana.

 Tutkimuksen ja tuotekehityksen määrän pitäisi kaksinkertaistua nykytasosta, että sen osuus BKT:sta olisi yhdentoista vuoden kuluttua neljässä prosentissa. Jos kehitys tapahtuisi tasaisesti, panostusta pitäisi olla aina 6,5 prosenttia edellisvuotta enemmän. Rahassa se tarkoittaisi ensi vuonna yli 420 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna. Ja seuraavana vuonna vielä enemmän.

Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen kirjoitti tutkimusrahoituksen kasvattamisen vaikeudesta ja kysyi kuka lisäyksen oikein maksaa. Tavoite on hyvä, mutta se jää Sorjosen mukaan tyhjäksi puheeksi ilman asennetta ja tekoja, jotka johtavat siihen

Yritysten osuus Suomen T&K-investoinneista on lähes 66 prosenttia, korkeakoulujen osuus on runsas neljännes ja julkisen sektorin yhdeksän prosenttia. “On päivänselvää, että 4 prosentin tavoite on mahdollista saavuttaa ainoastaan siten, että kaikki sektorit innostuvat puskemaan T&K-panostuksensa lähes ennen näkemättömään nousuun. Tämä koskee aivan erityisesti yrityksiä ja korkeakoulusektoria. Myös julkisen sektorin apua tarvitaan, mutta sen paukut eivät yksin riitä”, Sorjonen latelee. 

Suhteessa BKT:een T&K-investoinnit olivat suurimmillaan 3,7 prosenttia vuonna 2009. Nyt prosenttiyksikkö on hävinnyt, ja yritysten T&K-panostukset ovat edelleen selvästi pienemmät kuin silloin. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden mittavat T&K-investoinnit romahtivat vuosikymmenessä alle puoleen entisestä. 

Nyt vuotuiset panostukset pitäisi yhtäkkiä kaksinkertaistaa reilussa vuosikymmenessä. Yrityksiltä vaaditaan siis täydellistä käyttäytymisen muutosta. 

Mikä saisi tällaisen muutoksen aikaan? 

Hallituksen joulukuinen tiekartta on tärkeässä osassa. Sen pitää osoittaa, että Suomesta todella tehdään vetovoimainen ympäristö sekä tutkimusinvestoinneille että kiinteille investoinneille. 

Sen jälkeen pallo on teollisuudella.

 

Robotiikan kasvu ei jää rahasta kiinni

 industry 3629635 640

Viime vuosi oli teollisuusrobotiikalle hyvä vuosi. Vaikka toisin odotettiin, robottien myynti teollisuuteen kasvoi kuudetta vuotta peräkkäin. 422 000 myytyä robottia on uusi ennätys, samoin kuin kokonaismarkkinan suuruus 16,5 miljardia dollaria. Kaikkiaan teollisuudessa ympäri maailman huhkii 2,4 miljoonaa robottia.

Alan kansainvälinen järjestö IFR (International Federation of Robotics) julkaisee alan markkinatietoa vuosittain ja markkinaennusteita tiheämminkin.

Viime vuoden piti olla alalle vaikea Kiinan ja USA:n kauppasodan, ja ainakin osaksi siitä johtuvan suhdannekäänteen vuoksi. Kaksi eniten teollisuusrobotteja hankkivaa alaa eli autoteollisuus ja elektroniikkateollisuus kärsivät kauppapolitiikan kriisistä eniten.

Kasvuluvut yllättivät siksikin, että viidestä suurimmasta käyttäjämaasta kahdessa, Kiinassa ja Etelä-Koreassa, investoinnit kääntyivät laskuun. 

IFR uskoo, että pitkä kasvutrendi jatkuu edelleen, ja vuonna 2022 otetaan käyttöön jo 584 000 uutta teollisuusrobottia.

Viisi suurinta teollisuusrobottien käyttäjämaata teki viimekin vuonna 74 prosenttia uusien robottien hankinnoista. Nämä viisi ovat Kiina, Japani, Korean tasavalta, Yhdysvallat ja Saksa.

Kiina on edelleen maailman suurin teollisuusrobottien markkina. Sen osuus uusista asennuksista oli 36 prosenttia. Viime vuonna Kiinassa asennettiin noin 154 000 teollisuusrobottia. Tämä on yhden prosentin vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta enemmän kuin Euroopassa ja Amerikassa yhteensä. Asennusten arvo oli 5,4 miljardia dollaria eli yli viidenneksen enemmän kuin vuonna 2017.

Kiinan politiikan mukaisesti maan omat valmistajat kasvattivat osuuttaan kotimarkkinoilla viisi prosenttiyksikköä 27 prosenttiin. Ulkomaisten merkkien asennukset laskivat seitsemän prosenttia noin 113 000 yksikköön. Vähennys johtuu osaksi heikentyneestä autoteollisuudesta.

Japanin robottimyynti on kasvanut keskimäärin 17 prosenttia vuodesta 2013 alkaen. Viime vuonna myynti kasvoi 21 prosenttia noin 55 000 kappaleeseen, mikä on maan kaikkien aikojen korkein arvo. Japani on edelleenmaailman suurin teollisuusrobottien valmistaja. Se toimitti 52 prosenttia maailman tarjonnasta vuonna 2018.

Yhdysvalloissa asennukset kasvoivat kahdeksatta vuotta peräkkäin uuteen huippuunsa 40 300 yksikköön.  

Korean tasavallassa vuotuiset robotti-asennukset vähenivät 5prosenttia 38 000 yksikköön. Koreassa robottimarkkinat ovat vahvasti riippuvaisia ​​elektroniikkateollisuudesta, jolla oli vaikea vuosi. Siitä huolimatta asennukset ovat lisääntyneet keskimäärin 12prosenttia vuodessa vuodesta 2013.

Saksa on maailman viidenneksi suurin robottimarkkina ja Euroopassa ykkönen. Seuraavina ovat Italia ja Ranska. Vuonna 2018 myytyjen robottien määrä kasvoi 26 prosenttia ja oli lähes 27 000 yksikköä, mikä on uusi kaikkien aikojen ennätys. Saksassa veturi on autoteollisuus.

 Robot Densities by country WR2019 graph 750

Autoteollisuus uskoo edelleen robottien voimaan. Lähes 30 prosenttia viime vuoden uusista teollisuusroboteista meni autoteollisuuteen. Saksan 27 000 uudesta teollisuusrobotista 15 673 kappaletta meni autoteollisuudelle.

Mielenkiintoista on, että Intiassa, joka oli OICA: n tuotantotilastojen mukaan maailman neljänneksi suurin ajoneuvojen tuottaja, oli autoteollisuuteen asennettu vain noin 2100 teollisuusrobottia.

Vuonna 2018 elektroniikkalaitteiden ja -komponenttien maailmanlaajuinen kysyntä laski huomattavasti Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasodan vuoksi. Alan teollisuuden robottiasennukset laskivat 14 prosenttia huipputasolta 105 000 yksikköön vuonna. 

Melkein 79 prosenttia sähkö- ja elektroniikkateollisuuden robottihankinnoista asennettiin Kiinaan (43%), Koreaan (19%) tai Japaniin (17%). 

Metalli- ja koneteollisuus vahvistui viime vuonna kolmanneksi suurimmaksi asiakasteollisuudeksi 43 500 yksikköllä. 

Metalli- ja koneteollisuus oli suurin asiakasteollisuus Suomessa (44%), Ruotsissa (42%), Sveitsissä (40%), Belgiassa (30%), Itävallassa (27%), Italiassa (26%) ja Tanskassa (21%). 

 Total Annual Installations 2013 2022 WR2019 750

Euroopan unionilla on meneillään tai käynnitymässä useita robottien käyttöä ja hankinta tukevia teknologiaohjelmia.

RIMA, DIH², L4MS, TRINITY – ohjelmat tarjoavat pk-yrityksille mahdollisuuksia päästä kiinni robotiikan hyötyihin asiantuntijoiden ja julkisen rahoituksen avulla. 

RIMA – Robotics for Inspection and Maintenance etsii uusia sovelluksia robotiikan avulla tehtävälle tarkastus- ja huoltotoiminnalle. Avoin haku on suunnattu pk-yrityksille ja sitä hiukan isommille yrityksille, joita kiinnostaa toimittaa suurelle yritykselle robotiikkapohjainen huolto- ja tarkastusjärjestelmä.

Ratkaisuja etsitään kuudelle alueelle: vesi- ja jätevesi-infra, tiet, rautatiet ja kaupunki-infra, liikenne yleisemmin, ydinvoimateollisuus, öljy ja kaasu, energian tuotanto ja jakelu. Asiantuntijaraati seuloo EU:n alueelta 25 projektia, joita RIMA lähtee tukemaan. Tarkoituksena on kehittää ratkaisuja, jotka ovat kaupallistettavissa laajemmin.

Rahoitusta myönnetään portaittain sitä mukaan, kun kehitystyö etenee. Teknologian siirtokokeiluissa rahoitus voi nousta 300 000 euroon hanketta kohden. Demonstraatioissa taas osoitetaan kokeiltavan robotiikkajärjestelmän soveltuvuus, ja niissä rahoituksen katto on 100 000 euroa per hanke.

DIH² Accelerating Production etsii ennen kaikkea valmistavan teollisuuden pk- ja midcap-yrityksiä ja toisaalta teknologiatoimittajia ja -integraattoreita, joita kiinnostaa tuotannon joustavuuden lisääminen robotiikan avulla. EU tarjoaa hankkeen kautta yrityksille rahoitusta, koulutusta ja IoT-alustan, jotta ne voivat kehittää itselleen joustavampia tuotantojärjestelmiä.

Ensimmäisen vaiheen avoin haku on auki, ja valmistavan teollisuuden yrityksen kannattaa hakeutua mukaan, kun sillä on tuotannon joustavuuteen liittyvä ongelma ratkaistavaksi. Haasteen esittäjällä saa olla mahdollinen ongelman ratkaisija tiedossaan ja tämä voi hakea mukaan ohjelmaan. 

Toisen vaiheen hakuun valmistaudutaan hankkeen tuella, ja siinä valitaan EU-tasolla 26 tiimiä. Varsinaiseen toteutukseen pääseville tiimeille on luvassa jopa 248 000 euron rahoitus ja ensiluokkaiset teknologiansiirron tukipalvelut.

L4MS – Smart Logistics for Manufacturing vauhdittaa pk-teollisuuden tehtaiden sisälogistiikan automatisointia robotiikan avulla. Esimerkiksi tuotannon nopeus ja joustavuus ovat nostettavissa uudelle tasolle, jos osien kuljetukset tehtaan sisällä automatisoidaan ja otetaan mobiilirobotit käyttöön.

Mukaan haetaan valmistavan teollisuuden yrityksiä, jotka tarvitsevat edistyneitä sisälogistiikan ratkaisuja ja ovat valmiita esittelemään hakemuksessa oman tilanteensa ja haasteensa. Toisaalta haetaan tahoja, joilla on tarjota skaalautuvia ratkaisuehdotuksia sisälogistiikan haasteisiin.

Ohjelmaan otetaan  2–3 kumppaniyrityksen tiimejä.

Ohjelmaan valittavat yritykset saavat asiantuntija-apua niin teknologian kuin liiketoimintamallin kehittämiseen. Kymmenen tiimiä pääsee hiomaan hankkeensa kilpailukuntoon, ja asiantuntijapaneeli valitsee niistä kuusi varsinaiseen ohjelmaan ja 250 000 euron rahoituksen saajiksi. TRINITY – haku aukeaa marraskuussa

Tampereen yliopiston koordinoima TRINITY-hanke esittelee lähes kaksikymmentä kehittynyttä tuotantosovellusta pk-yritysten tarpeisiin. Demonstraatiot hyödyntävät robotiikan, teollisen internetin ja tietoturvan uusimpia teknologioita.

TRINITYn avoin haku alkaa marraskuussa 2019 ja päättyy helmikuussa 2020. Hanke tarjoaa tutkimus- ja kehitysrahoitusta yritysten omiin sovelluskokeiluihin. 

Kaikki haut ovat auki EU:n laajuisesti ja hakemuksia kertyy satoja, mutta loppuvaiheissa mukana olevat hankkeet lasketaan kymmenissä. Kaikki kiinnostuneet eivät siis pääse toteuttamaan suunnitelmiaan ohjelmien tuella.

Hakeminen ei silti mene hukkaan. Hakukierroksilla laadukkaiksi todetut ideat ja hankkeet voivat saada kotimaista tai alueellista rahoitusta, haun aikana syntyneet verkostot auttavat yrityksiä eteenpäin robotiikkahankkeissaan ja ylipäänsä jo teeman nostaminen esille kannattaa.

 

© Movetec 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®