Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
Rakennustyömaan vuoksi vanha ajoreitti Turvalaaksonkujan kautta Vantaan toimistollemme on ajoittain estetty.  Uusi ajoreitti kulkee Katriinantien kautta --> Suokallionkuja --> Suokalliontie.
 

Ajoituksen mestari

 

 drill 444493 640

 Image by Michael Schwarzenberger from Pixabay

Viikko sitten Teknologiateollisuus ry. kertoi, että kaksi kolmasosaa alan yrityksistä on saanut loppukesän ja alkusyksyn aikana vähemmän tilauksia kuin keväällä. Myös tarjouspyyntöjen määrä on pudonnut. 

Suhdannekäänne on ilmeinen.

Niin kuin aina, erot toimialojen ja yritysten välillä ovat suuret. Suurimmalla toimialalla kone- ja metallituoteteollisuudessa vientitilausten arvon on supistuminen alkoi jo viime vuoden puolella.

Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jaakko Hirvola sanoi, että nyt viimeistään on tiedostettava, että maailmantalouden ongelmat eivät sivuuta Suomea vaan ne alkavat näkyä kouriintuntuvasti suomalaisten arjessa.

Valmistava teollisuus ei ole ollut sen paremmin julkisen vallan kuin julkisen sanankaan lempilapsi, vaikka syytä olisi ollut. Viime viikkoina teollisuus on saanut sapiskaa siitä, että ei ole investoitu uuteen kapasiteettiin eikä tutkimukseen edellisen hallituksen kiky-puheiden mukaan.

Vähemmän huomiota saa se, että yli puolet Suomen viennistä tulee valmistavasta teollisuudesta. Ala työllistää noin kolmanneksen Suomen työvoimasta ja tuottaa yli 28 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kyllä sitä pitäisi rakastaa. 

Hirvola sanoi myös, että vaikka työllisyyden ja kasvun tukemiseksi tehtäisiin oikeita poliittisia ratkaisuja, niiden vaikutus näkyy yleensä vasta viiveellä. Tästä syystä päätöksiä ei pidä siirtää. Investointipäätösten tekeminen edellyttää, että yrityksillä on luotettava näkymä työvoiman saatavuudesta, verotuksesta ja yhteiskunnan satsauksista osaamiseen. Näissä asioissa ei saa soutaa ja huovata.

Loppujen lopuksi ei yksittäinen yritys investoi siksi, että pääministeri lupaa näin, vaan siksi että sillä on kauniita näkymiä edessäpäin, ja luja usko siihen, että esivalta kyllä pitää puitteet kilpailukykyisinä.

Tekesistä ja Finprosta kaksi vuotta sitten leivottu Business Finland ilmoittaa käynnistävänsä juuri sopivasti suhdannekäänteeseen uuden Sustainable Manufacturing Finland -ohjelman. Se tähtää nimenomaan valmistavan teollisuuden uudistumiseen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Ohjelma tukee erityisesti pk-yritysten liiketoiminnan kehitystä ja viennin kasvua.

Tekisi mieli sanoa, että BF on tässä ajoituksen mestari - mutta ei. Valmistava teollisuus on suuri ja tärkeä, mutta sitä tukevaa kansallista kehitysohjelmaa ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Ajoituksen mestari olisi toiminut jo aikaa sitten.

Sustainable Manufacturing Finland kestää vuoteen 2023 asti. Business Finland rahoittaa ohjelmaan osallistuvien yritysten ja tutkimusorganisaatioiden t&k&i-hankkeita 150 miljoonalla eurolla.

 

Valmistamisen haasteiden selättäminen on kilpailukyvyn kannalta olennaista, mutta niin on myös huipputuotteiden kehittäminen.

BF:n ohjelman rahoituksesta osa varmaankin menee innovaatiorahoituksen piikkiin. Jos valmistavan teollisuuden omaa kehitysohjelmaa piti odottaa yli kymmenen vuotta, ei innovaatiorahoituksen tilanne ole juuri ruusuisempi.

Hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen kasvattamista neljään prosenttiin BKT:sta. Hallitus julkaisee joulukuussa tiekartan, jonka mukaan tavoitteeseen aiotaan edetä. Viimeisen neljän vuoden ajan t&k-investointien määrä on ollut 2,7 prosenttia eli tavoitteesta ollaan kaukana.

 Tutkimuksen ja tuotekehityksen määrän pitäisi kaksinkertaistua nykytasosta, että sen osuus BKT:sta olisi yhdentoista vuoden kuluttua neljässä prosentissa. Jos kehitys tapahtuisi tasaisesti, panostusta pitäisi olla aina 6,5 prosenttia edellisvuotta enemmän. Rahassa se tarkoittaisi ensi vuonna yli 420 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna. Ja seuraavana vuonna vielä enemmän.

Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen kirjoitti tutkimusrahoituksen kasvattamisen vaikeudesta ja kysyi kuka lisäyksen oikein maksaa. Tavoite on hyvä, mutta se jää Sorjosen mukaan tyhjäksi puheeksi ilman asennetta ja tekoja, jotka johtavat siihen

Yritysten osuus Suomen T&K-investoinneista on lähes 66 prosenttia, korkeakoulujen osuus on runsas neljännes ja julkisen sektorin yhdeksän prosenttia. “On päivänselvää, että 4 prosentin tavoite on mahdollista saavuttaa ainoastaan siten, että kaikki sektorit innostuvat puskemaan T&K-panostuksensa lähes ennen näkemättömään nousuun. Tämä koskee aivan erityisesti yrityksiä ja korkeakoulusektoria. Myös julkisen sektorin apua tarvitaan, mutta sen paukut eivät yksin riitä”, Sorjonen latelee. 

Suhteessa BKT:een T&K-investoinnit olivat suurimmillaan 3,7 prosenttia vuonna 2009. Nyt prosenttiyksikkö on hävinnyt, ja yritysten T&K-panostukset ovat edelleen selvästi pienemmät kuin silloin. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden mittavat T&K-investoinnit romahtivat vuosikymmenessä alle puoleen entisestä. 

Nyt vuotuiset panostukset pitäisi yhtäkkiä kaksinkertaistaa reilussa vuosikymmenessä. Yrityksiltä vaaditaan siis täydellistä käyttäytymisen muutosta. 

Mikä saisi tällaisen muutoksen aikaan? 

Hallituksen joulukuinen tiekartta on tärkeässä osassa. Sen pitää osoittaa, että Suomesta todella tehdään vetovoimainen ympäristö sekä tutkimusinvestoinneille että kiinteille investoinneille. 

Sen jälkeen pallo on teollisuudella.

 

© Movetec 2021. All rights reserved. Site by Aidia.