Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Movetec Oy | Suokalliontie 9 | 01740, Vantaa | Puh: 09 525 9230 | Asiakaspalvelu: info@movetec.fi | Tilaukset: orders@movetec.fi | Y-tunnus: 0705113-4
 

Kone oppii - miksei siis ihminenkin

   math 1547018 1280

Moni perinteisen teollisuuden ja teknisen kaupan yritys on saanut huomata, että nykymaailmassa ei pärjää aivan samoin avuin kuin ennen. Tai paremminkin niin, että moni sellainen asia, jota ennen seurasi kiinnostuneena sopivan matkan päästä, onkin nyt jotain johon oikeasti pitäisi perehtyä. Jotain jonka hallitsemisesta ilmiselvästi olisi hyötyä.

Automaation digitalisoituminen oli joskus tällainen aihepiiri. Jokunen vuosi sitten puhuttiin teollisesta internetistä - sanapari, jota nykyisin harvemmin kuulee - ja nyt tekoälystä ja koneoppimisesta.

Yhden mielestä termeistä näkyy kehityksen huikea lento. Toinen näkee pelkästään termien inflaation. 

Joka tapauksessa ne teknologiasta elävät yritykset, jotka ajattelivat että tapahtumia on turvallista seurata vähän kauempaa ovat saaneet huomata mietelauseen osuvuuden: muuttuminen ei ole vaihtoehto vaan elinehto.

Trendit ovat tulleet perinteisen teollisuudenkin yritysten iholle nopeammin kuin ne osasivat odottaa ja tiiviimmin kuin ne osasivat odottaa. Ja nyt yritykset tarvitsevat apua oppiakseen elämään tekoälyn maailmassa. 

Julkaisuissa ja tilaisuuksissa digitalisaatiota ja tekoälyä käsittelevät puheenvuorot eivät yleensä tee näiden teknologioiden omaksumista yhtään helpommaksi. Usein ne ovat niin korkeissa sfääreissä, että kuulija vain hämmentyy entisestään. 

Parhaiten yrityksiä saattaisi herätellä sellainen esitys, joka tekisi koneoppimisesta arkipäiväistä, ja suuntaisi yleisön mielenkiintoa kohti dataa -  tuotteisiin ja liiketoimintaan liittyvän datan keräämistä ja hyödyntämistä. Parasta olisi olla mainitsematta koko sanaa, tekoälyä. Ainakaan ihmisen kaltaista yleistä tekoälyä AGIa (artificial general intelligence) ei näissä puheenvuoroissa kannattaisi ottaa esille. Puhuttaisiin vain sellaisista asioista, jotka oikeasti ovat olemassa.

Tekoäly ja sen alalaji koneoppiminen ovat matematiikkaa. Ei edes kovin korkeaa matematiikkaa, vaikka käsiteltävien asioiden monitahoisuus ehkä tekee siitä vaikeasti hahmotettavaa.

Matematiikka on algoritmeja eli datalle suoritettavien prosessien kuvauksia. Jos datan saa digitaaliseen muotoon, se voidaan antaa algoritmien ja tietokoneiden jauhettavaksi.

Koneoppimisessa tilastomatematiikan menetelmillä tuotetaan todennäköinen ennuste siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, tai suositus mitä käyttäjän kannattaisi seuraavaksi tehdä. Se perustuu tilastollisten riippuvuuksien löytämiseen ja soveltamiseen.

Näin toimivat Netflixin, YouTuben ja Spotifyn sekä Facebookin ja Twitterin suositukset. Ei ole mitään syytä miksi se ei toimisi muidenkin yritysten jälkimarkkinoinnissa, omalla laillisesti ja avoimesti hankitulla datalla.

Koneoppimisen rinnalla käytetään muitakin samantyyppisiä termejä, kuten syväoppiminen, opastettu ja opastamaton oppiminen ja vahvistettu oppiminen.

Syväoppiminen hyödyntää neuroverkkoja. Neuroverkot ovat tietotekniikkaa, joka kömpelösti jäljittelee aivoja. Ne koostuvat valtavasta määrästä rinnakkaisia ja peräkkäisiä yksinkertaisia tehtäviä. Näitä tehtäviä suorittamalla, ja tuloksia eri tavoin painottamalla saadaan erinomaisia tuloksia esimerkiksi kuvien tai äänien tunnistuksessa, kunhan käytettävissä on tarpeeksi opetusaineistoa.    

On täysin ymmärrettävää, että yritykset, jotka tekevät jotain aivan muuta kuin ohjelmistoja, suhtautuvat varauksella koneoppimisjärjestelmän kehittämiseen. Moni koneteknologian yritys on kuitenkin jo pitkällä siinä maailmassa ja pk-yrityksillekin se on mahdollista. 

Täytyy vain ottaa ensimmäinen askel, ja se olisi hyvä ottaa kohti yliopistoa. Suomalaisissa yliopistoissa ja monissa ohjelmistotaloissakin on tarjolla hyvää osaamista tällaisten järjestelmien rakentamisesta.

 

Asian voi ajatella toisinkin

 fiat 4322521 640

Kova paine vähentää hiilidioksidipäästöjä muuttaa jo ihmisten ja yritysten hankintoja. Valitettavasti vain kaikki tarjolle tulevat ratkaisut eivät ole kokonaan valmiita teknisesti, ja monet niistä ovat hinnaltaan niin kalliita, että suurin osa kuluttajista ei pääse niihin kiinni, vaikka halua olisikin.

Yksi tällainen elämän alue on liikenne. Useimmille ympäristöuskovaiselle liikenteen kuluttajalle ainoa tapa päästä nauttimaan päästöttömästä autoilusta on ostaa lippu uusiin sähköbusseihin. Täyssähköautot ja hybriditkin ovat monelle täysin ulottumattomissa hinnaltaan.

Eikä sähköautoilu ole ongelmatonta hyvätuloisellekaan. Sosiaalisessa mediassa on jo pitkään kieriskelty siinä murheessa, jonka aiheuttaa pikalatausverkon saavuttamattomissa oleva kesämökki. Pitääkö olla yksi auto mökkireissuja ja toinen kaupunkiarkea varten? 

Ilmastopäästöjen kannalta täyssähköauto on ihanteellinen erityisesti Suomen kaltaisessa maassa, missä sähköntuotannon päästöt ovat matalat ja laskevat lähivuosina edelleen, kun päästötöntä  sähköntuotantoa rakennetaan lisää. Täyssähköauton ongelma ei liitykään suoraan energiaan ja ilmastopäästöihin, vaan muihin sen käyttämiin resursseihin.

Maailmassa valmistetaan sata miljoonaa autoa vuodessa. Jos niihin kaikkiin laitetaan sadan kWh:n akku, kriittisimpiä akkumetalleja riittää noin viideksi vuodeksi. Ensin loppuu koboltti, jota on Li-ioniakun katodeissa runsaat neljä kiloa. 

Tässä kohtaa on hyvä sanoa, että teknologian kehitys hoitaa homman.  Ehkä hoitaakin, mutta missä ajassa. Akkumateriaaleista on pulaa, eikä näköpiirissä ole mitään mullistavaa akkuratkaisua, joka muuttaisi tilanteen.

Tekniikan Maailma testasi viime talvena sähköautoja, ja tiesi kertoa, että sadalla kilometrillä Tesla kuluttaa 23 kWh. Pieneen bensa tai dieselautoon - näihin syntisiin - verrattuna se käyttää energiaa selvästi enemmän, koska se raahaa satojen kilojen akkua mukanaan.

Hybridi taas käyttää ajossa surutta polttoaineita varsinkin pitkässä ajossa, jossa akkua lataavia hidastuksia tulee harvakseltaan. Varsinainen pukki hybridisarakkeessa on kuitenkin niihin rakennettu mahdollisuus kiihdyttää yhtäaikaa sähköllä ja polttoaineella. Rauta liikkuu ja autoilija tykkää, mutta autoa ostettaessa mielessä olleen vihreän tyytyväisyyden saa kyllä sillä kohtaa heittää ajatuksistaan.

Syy tähän on ilmeinen. Moni tykkää, kun ohituksissa on voimaa käytettävissä. Lisäksi autonvalmistaja tykkää kun kauppa käy ja moottori- ja vaihteistotehtailla on sopivasti kuormaa. Oikeasti sellaista kiihtyvyyttä ei liikenteessä tarvita ollenkaan.

Tekniikan Maailmakin totesi, että hybridistä ei ole ilmastoasian ratkaisuksi.

Tällaisesta hybridistä ei olekaan, mutta asian voi ajatella toisinkin. 

Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Juha Pyrhönen on pyöritellyt ajatusta toisenlaisesta hybridistä. Tai paremminkin sähköautosta, jossa olisi pieni, ehkä 10 kWh akku. Korkeintaan 20 kWh, jolla pääsisi reilusti sata kilometriä, koska sillä ei ole täyssähköauton akkukuormaa niskassaan. Lisäksi siinä olisi pienenpieni polttomoottori, millä ei kuitenkaan ajeta, vaan ladataan sitä pikku akkua.

Moottori voisi parhaassa tapauksessa olla optimipisteessään käyvä kaasuturbiinigeneraattori. Hyötysuhde olisi jotain aivan muuta kuin nykyisten hybridien reilunkokoisilla polttomoottoreilla, joita käynnistetään ja sammutetaan ja kiihdytetään kaiken aikaa.

Jo 10 kWh akulla tavallisen autoilijan päivän ajot ehkä puolet menisi verkkosähköllä, ja tankissa riittäisi kaasua vaikka tuhannen kilometrin matkaan. Ja akkumetalleja riittäisi kymmenen kertaa pitempään.

Eikä koko maan kattavaa kallista pikalatausinfraa ei tarvitsisi rakentaa. 

Tällaisia autoja ei ole tarjolla eikä ehkä tulekaan. Pyrhönen tosin saattaa sellaisen rakentaa, koska on professori ja siis toimen mies.

Erilainen hybridi on kuitenkin jo ajatusharjoituksena hyödyllinen. Kuluttajat ovat jo nyt muuttaneet ostokäyttäytymistään päästöjen vähentämiseksi, eikä se trendi tule vähään aikaan muuttumaan. Rationaalisemmin toimiviin yrityksiin se leviää ehkä hitaasti, mutta leviää kuitenkin. 

Missähän muissa asioissa koneenrakentajan kannattaisi tehdä pyrhöset, ja miettiä asia kokonaan uusiksi - ehkä ympäristön näkökulmasta.

Maailman tärkein tavara

hand 2571553 1280

Image by Sarah Richter from Pixabay

Maailma on muuttumassa. Meneillään on teknologian murros, jossa tärkeitä ovat eri asiat ja eri tavarat kuin ennen. Kaksi ja puoli sataa vuotta sitten höyrykone ja kehruujenny muuttivat maailmaa. Niiden jälkeet tulivat junat, valtamerilaivat, autot ja lentokoneet. Ne ovat hienoja tekniikan saavutuksia ja insinöörityön luomuksia, joiden kauneus perustuu kahteen asiaan: visionäärin unelmaan ja kykyyn rakentaa olemassa olevan tekniikan varaan. 

Höyrykone tai auto olisivat jääneet keksimättä, jos niiden tekijöiden olisi pitänyt kehittää myös koneenrakentamisen opit. 

Näin ajatellen kaikkein tärkein tavara aivan viime vuosikymmeniin asti oli koneruuvi. Sen päälle rakentuu kaikki höyrykoneesta avaruussukkulaan. Ja sen standardisoijia saadaan kiittää teollistumisesta ja massatuotannon eduista.

Ruuvi-mutteri -parin jälkeen seuraava yhtä kauaskantoinen innovaatio oli ehkä vasta mikroprosessori. Se mullisti koneenrakennusta vähintään yhtä perusteellisesti. Prosessoriin ja sen ohjelmointiin perustuu kaikki tietojenkäsittely, viestintäteknologia ja automaatio. 

Nyt on taas meneillään vastaavanlainen murros, ja se liittyy tapaan millä koneet käyttävät ja hallitsevat energiaa. 

Kolmas maailman paras tavara on pieni, samoin kuin edeltäjänsäkin, ja vaatimattomana se on suurien järjestelmien peruspalikka. Se on litiumioniakun kenno, ei juuri sormea kummempi. Sen voit löytää porakoneesta, akkukäyttöisestä pölynimurista tai autostasi, jos se on täyssähköauto tai hybridi. Litiumioniakun kennoja on piilotettu sadoin ja tuhansin myös sähkönjakelujärjestelmän sähkövarastoihin. Vasta ne tekevät mahdolliseksi uusiutuvan, sääriippuvaisen sähköntuotannon kasvattamisen reilusti nykyiseltä tasoltaan. Pienempänä ja toisen muotoisena se on muun muassa puhelimessasi.

Kenno ei ole täydellinen niin kuin eivät olleet alkuvuosien kierteet tai prosessoritkaan. Se on kuitenkin niin hyvä, että esimerkiksi Tesla ei yrittänytkään tehdä siitä parempaa, vaan päätti pistää niitä akkupakettiinsa 6831 kappaletta, että tehoa olisi tarpeeksi.

Li-ion akun vahvuus ja heikkous on litium. Se on kevein metalli, ja metallien jännitesarjassa laitimmaisena. Siksi kyvykkäimmät sähkökemiaan perustuvat akut käyttävät litiumia varausten kantajana. Jokainen litiumgramma voi kantaa 13901 coulombin sähkövarauksen. Coulombi on varaus, jonka yhden ampeerin sähkövirta kuljettaa sekunnissa. Gramma litiumia pystyy siis ioneina tarjoamaan 11,6 watin tehon tunnin ajan. Tai vastaavasti ottamaan vastaan yli 40 kilojoulea ja säilyttämään sen.

Samalla litium erittäin reaktioherkkänä metallina on kovin tarkka olosuhteista. Ei saa olla liian kylmää eikä liian kuumaa, ei saa ladata eikä purkaa liikaa eikä liian nopeasti, eikä kennoon missään tapauksessa saa päästä vettä. Litium rakastaa happea niin rajusti, että siinä draamassa räjähdysherkkä vety jää kolmanneksi pyöräksi, ja siitä ei hyvä seuraa. 

Siksi Li-ion -akkua palvelemaan tarvitaan automaatiota.


Suuret Li-ioni -akkujärjestelmät ovat tulossa Suomeenkin. Helenin verkossa Helsingissä toimii muutama, ja Simossa Lapin läänissä rakennetaan parhaillaan pohjoismaiden suurinta järjestelmää tuulipuiston yhteyteen. Se ahtaa kuuteen konttiin piilotettuihin Li-ioni -kennoihin kuusi megawattituntia energiaa, ja  tarjoaa sitä sähköverkkoon kuuden megawatin teholla aina kun verkon säätö tuntuu sitä kaipaavan.

Toinen koneenrakentajia kiinnostava trendi on monenlaisten liikkuvien koneiden sähköistäminen joko kokonaan tai hybrideiksi. Akkujärjestelmiä ja niihin liittyvää osaamista saa ostaa maailmalta, mutta ei olisi välttämättä lainkaan huono idea kehittää myös omaa osaamista ja omaa kapasiteettia ladattavien koneiden laitteiden kaikkein tärkeimmän komponentin käytöstä ja rakentamisesta.

Surffaa uuden tiedon aallonharjalla

woman 1852907 1280

Teknologiateollisuus ry pyysi Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lauri Järvilehdolta katsausta jatkuvan oppimisen nykytilasta Suomessa esittelemään näkökulmia haasteiden ratkaisemiseen.

Järvilehto kirjoitti monisivuisen vuodatuksen, joka voisi avata osaamisen ongelmia myös yritysten ihmisille.

Hänen mukaansa koko Suomi on pian tilanteessa, jossa työmarkkinoiden suurin haaste ei olekaan työttömyyden vähentäminen tai työllisyysasteen nostaminen. Näitä suurempaan rooliin nousee rakenteellinen ammattitaidottomuus. Siis tilanne, jossa koulutusta ja osaamista on, mutta työmarkkinoilla ei ole tarjolla käytännössä ollenkaan sitä vastaavaa työtä vaikka yli puolet kaikista pk-yrityksistä kokee osaavan työvoiman pulaa. Teknologia-alat tarvitsevat 53 000 uutta osaajaa vuoden 2021 loppuun mennessä. Pelkästään uusien ICT-osaajien akuutti tarve on 11 400.

Jatkuva oppiminen on työmarkkinakehityksen keskeinen haaste. Teollisen ajan palikkamalli, jossa oppiminen ja työ ovat suurina toisiaan seuraavina elänmänvaiheina ei vastaa jatkuvan oppimisen tavoitteisiin. Tarvitaan siirtymä aaltomalliin, jossa missä ne ovat saumattomasti osa normaalia arkipäivää. 

Järvilehto kehuu Suomessa jatkuvan oppimisen ympärillä käytävää keskustelua erinomaiseksi ja keskeisiin ongelmiin osuvaksi. Hänen mukaansa sitä pitäisi kuitenkin rikastaa kolmen seikan korostamisella: konkreettisiin ratkaisuihin täytyy päästä pian, ei vuonna 2030; oppimisen on oltava osa jokapäiväistä arkea; ja jatkuvan oppimisen ydinkysymys on oppimismotivaation tutkimusperusteinen ymmärtäminen.

Iso osa nyt käydystä keskustelusta tarkastelee jatkuvaa oppimista noin kymmenen vuoden aikaperspektiivillä. Tosiasiassa kyky ennakoida vuoden 2030 substanssiosaamistarpeita on olematon. 

“Meidän on oltava rohkeampia ja innovatiivisempia. Mitä saamme aikaiseksi jo vuoteen 2023 mennessä?” Järvilehto kysyy.

Nopeasti toteutettavia ratkaisuja on löydettävissä hyödyntämällä sisäisen motivaation avaintekijöitä sekä työn että opintojen valinnassa. Epämuodollinen koulutus tulee nostaa muodollisen koulutuksen rinnalle.

Jatkossa osaamista tuotetaan yhä enemmän koulutusjärjestelmien ulkopuolella. Uutena haasteena on eri tavoin hankittujen taitojen yhdistäminen ja oppimistulosten tekeminen näkyväksi ilman muodollisia tutkintoja. 

Kokonaisuudessaan Suomessa käytetään oppimiseen 18,9 miljardia euroa. Rahoitus painottuu pääasiassa perus- ja tutkinto-opetukseen. Työuran aikana tapahtuva oppiminen rahoitetaan pääosin työnantajien ja opiskelijoiden toimesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä suunnitellaan kansallisen jatkuvan oppimisen strategian laatimista. Sen yksi tarkoitus olisi nostaa esille työelämässä hankittua osaamista, luoda ennakoiva rakennemuutoksen malli ja tehdä jatkuvan oppimisen hyödyt näkyviksi. 

OKM:n työryhmä arvioi, että työllisyysasteen nostaminen edellyttää jopa puolen miljoonan työikäisen kouluttamista ilman, että opiskelu laskee työllisten määrää. Oppiminen ja työ tulee siis pystyä nivomaan yhteen huomattavasti nykyistä paremmin. 

 “Tämä vaatii paikoin koko pedagogisen ajattelumme päivittämistä”, Järvilehto kirjoittaa. Ei mikään pieni haaste.

Oppiminen on aina kovaa työtä, oli kyse sitten muodollisesta tutkinto-oppimisesta tai epämuodollisesta itseopiskelusta. Ilman oppimismotivaatiota jatkuvan oppimisen ratkaisut jäävät helposti torsoiksi. Alustat eivät auta, elleivät käyttäjät niitä halua käyttää. Järvilehdon mukaan sisäisen motivaation tutkimus on ensiarvoisen tärkeässä asemassa. 

Jatkuvan oppimisen merkitystä korostavat muutokset työelämässä. Robotiikan ja tekoälyn vaikutukset ovat näkyvästi visionäärien esitelmissä, mutta todellisuus on paljon yksinkertaisempi. Kauppojen automaattikassat voivat hävittää Suomesta lyhyessä ajassa yli 250 000 kaupan alan työpaikkaa. Tämä tapahtuu ilman kovaa meteliä tai teknohypetystä. Yksinkertainen teknologinen murros voi muuttaa arkisia käytäntöjä niin, että kokonainen ammattiryhmä katoaa.

Työelämää koettelee kolme erilaista automaatiosta johtuvaa muutostrendiä. Nämä ovat tehtäväautomaatio, työpaikka-automaatio sekä työpaikkadisruptio.

Tehtäväautomaatio tarkoittaa työtehtävien murrosta, jossa teknologia mahdollistaa yksittäisten työtehtävien automatisoinnin ja vapautta aikaa ja resursseja uusiin tehtäviin. Usein tehtäväautomaatiosta seuraa vähentynyt työntekijätarve, joka johtaa irtisanomisiin. Esimerkkejä tehtäväautomaatiosta ovat vaikkapa pörssisijoituspäätöksiä tekevät tekoälyohjelmat, poliiseja auttavat kuvantunnistusalgoritmit tai vapaita kalenterimerkintöjä etsivät virtuaaliassistenttitoiminnot. 

Työpaikka-automaatio on mutkikkaampi makrotason ilmiö, jossa työtehtävä kokonaisuudessaan automatisoidaan. Siitä esimerkkejä ovat teollisuuden robotit, kauppoihin ilmestyneet automaattikassat ja tulevaisuudessa itseohjautuvat autot. 

Eniten suomalaista työelämää kuitenkin kurittavat disruptiot. Erityisesti niiden takia osaamisen kehittäminen on jo nyt keskeisessä asemassa. Järvilehdon mukaan me emme voi suojautua globaaleilta muutoksilta vetämällä rajat kiinni. Muutoksen aalto on jo kasvanut tsunamiksi. Nyt kysymys on, miten nopeasti opimme surffaamaan sillä. 

 

Lisää tätä

investoinnit

Elinkeinoelämän keskusliitto julkaisi kesäkuussa tapansa mukaan yhteenvedon suomalaisen teollisuuden investointisuunnitelmista. Investointien rakennuksiin ja tuotantokalustoon odotetaan tänä vuonna nousevan melkein 4,1 miljardiin euroon. Se tarkoittaa yhdeksän prosentin kasvua. Tämä luku ei sisällä energiantuotantoon ja -jakeluun tehtäviä investointeja. Ne yksin ovat yli kolme miljardia ja kasvavat edelleen.

Aivan erityisen ilahduttavaa on, että teollisuuden tutkimus- ja tuotekehitysmenot, jotka laskivat yhteen menoon kymmenen vuotta, kääntyivät viime vuonna nousuun, ja nousu jatkuu edelleen. Tutkimus- ja tuotekehitys toiminnan arvo on EK:n investointiennusteen mukaan tänä vuonna reilut 2,5 miljardia.

Suunta on hyvä, mutta valitettavasti investointien määrä on edelleen riittämätön. Investointiaste eli kiinteiden investointien suhde tuotannon jalostusarvoon on yksitoista prosenttia. Vaikka mukaan laskettaisiin tk-investoinnitkin se on kahdeksantoista prosenttia. Luvut ovat alle länsieurooppalaisen keskitason. Virossa se on luokkaa 25 ja Ruotsissa vielä korkeampi.

Kymmenen vuotta sitten investointiaste oli Suomessakin melkein 27 prosenttia. Melkein yhtäjaksoisen pudotuksen takana on tuotekehitystoiminnan pieneneminen. Kovin syvälle ei tarvitse kaivaa, kun jo paljastuu, että miinusmerkkien takana on elektroniikkateollisuus ja Nokia.  

Tilastokeskuksen mukaan teknologiateollisuuden kiinteiden investointien arvo vuonna 2017 oli 1 490 miljoonaa euroa. EK:n Investointitiedustelun mukaan investoinnit kasvoivat viime vuonna ja investointien arvo oli noin 1 700 miljoonaa euroa. Kasvun odotetaan jatkuvan tänä vuonna reiluun 1 900 miljoonaan euroon. Tämä on enemmän kuin vielä alkuvuonna odotettiin.

Kone- ja metallituoteteollisuuden investoinnit kasvoivat investointitiedustelun ennakkotiedon mukaan viime vuonna noin 960 miljoonaan euroon ja tänä vuonna kasvu näyttäisi jatkuvan 1,15 miljardiin euroon, vaikka alkuvuonna odotettiin suunnan selvästi muuttuvan.

Myös elektroniikka- ja sähköteollisuudessa investointien odotettiin kääntyvä laskuun, mutta niin ei taidakaan käydä.  Niiden odotetaan pysyvän viimevuotisella vajaan 390 miljoonan euron tasolla.

Energia-ala on aivan oma lukunsa investointitoiminnassa. Sen investointien taso on jo vuosia ollut korkealla tasolla ja kasvaa taas kuusitoista prosenttia. Ala käy läpi voimakasta murrosta kahdella rintamalla. Uusiutuvien ja päästöttömien tuotantomuotojen rakentamiseen käytetään paljon rahaa, ja samalla sähkönjakelun verkkoa kaivetaan turvaan myrskyiltä ja kaatuvilta puilta - myös korkein kustannuksin.

Kemianteollisuuden investointimäärä on vaihdellut melkoisesti. Toissavuoden miljardi vaihtui viime vuoden 680 miljoonaan ja noussee nyt uudestaan 820 miljoonaan.


Metsäteollisuuden luku on kahdessa vuodessa pudonnut 816 miljoonasta alle 500 miljoonan. Tulevat selluhankkeet, jos ne toteutuvat, nostavat luvut taas kerralla miljardiluokkaan.

Elintarviketeollisuus investoi toissa vuonna Suomeen 554 miljoonaa euroa. Viime vuonna investointien arvo laski 300 miljoonaan euroon. Tänä vuonna investointien ennakoidaan taas kääntyvän kasvuun ja niiden arvo olisi vajaat 340 miljoonaa euroa.

© Movetec 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®